Jacques Demy: Cherbourgin sateenvarjot (1964) *****

 

Elokuvasivistyksen aukon sai jouluaaton aattona paikattua. Vaikka olin aina ihaillut Michel Legrandin tunnussäveltä, minua vierastutti elokuvalle annettu genre musikaali.

Mutta sitähän se ei ole. Musikaalissa lauletaan yhdessä usein tanssien ja taustakuoro mukana. Sateenvarjoissa lauletaan kaikki draaman dialogi ja vuorosanat. Ei kestänyt kuin viisi minuuttia kun aloin tottua ja sitten nauttia.

Tilannetta auttoi, että tarina keskittyi rakkaussuhteitten "kestävyyteen". Ihanteellinen ensirakkaus  saattaa murtua  käytännön tilanteen ja talouden paineessa. Toki tilanne on ehkä saanut uusia muotoja 1950-luvun lopun Ranskassa Algerian sodan takia.

Itsekin noina aikoina koin muutamia ensirakkauksia. Onneksi niitä eivät omalta kohdaltani rikkoneet sota eikä taloudellinen ahdinko. Ehkä yhden rakastetun kohdalta kuitenkin käytännöllinen tilanne ja pitkä välimatka.

Elokuvaa kutsutaan myös romanttiseksi. Katsojassa syntyy kuin itsestään toive nuoruuden rakkauden pysyvyydestä. Nuori ja viattoman kaunis Genevieve ja samalla tavalla komea Guy vievät tavallisina työläisinä ikäiseni tunneihmisen mukanaan. Tilalle tulee välillä pettymys, ja lopulta kypsempi ymmärrys.