Kamar Ayderus Ahmed: Guled&Nasra (2021) *****

Guled ja Nasra

 

Viisi tähteä tulevat ennen kaikkea siitä Afrikasta kuvallisesti kertovan tiedon osuvuudesta, jonka se meille, joiden tapana on arvostella maahanmuuttajien motiiveja. Sitä köyhyyden ja sairauksien toivottomuuden määrää on todella hyvä avata Somaliasta ja Djipoutista, Afrikan sarvesta meille suomalaisille, jotka valitamme juuri nyt vaikkapa sähkön hinnasta, jota valtio yrittää rajata tai tukea eniten isoja kuluttajia.

Arvelen, että monet pitävät Guledin matkaa erämaassa epäuskottavana, kun hän etsii oikeutta vuohiinsa, joista saisi 5000 dollaria pelastaakseen rakkaansa, munuaistulehduksesta kuolemaisillaan olevan Nasran. Koko tarina on täynnä rakkautta ja kuoleman pelkoa, kertoo niin suoraan kuin mahdollista varattomuuden avuttomuudesta vakavan sairauden kohdatessa, että valittamiset milloin minkäkin tuotteen hinnan noususta suututtavat.

Elokuvan avainlauseeksi ajattelen sairaan Nasran sanoja miehelleen Guledille: "Meidän pitää pysyä päättäväisinä". Ja kun elokuva päättyy ratkaisuunsa, ei voi olla varma riittääköhän sekään.

Niin elokuvan ohjaaja ja pääosien esittävät ovat alun perin Somaliasta. Kaksi heistä on suomalaistunut ja yksi asuu Kanadassa. Muistan kun vajaa kolmekymmentä vuotta sitten opiskelin Viittakiven opistossa, niin siellä oli kahdeksan somalimiestä. Varmaan yritimme kotouttaa heitä Suomeen - kukin tavallamme. Ei ollut helppoa, kenties järkevääkään, mutta reiluja ja ystävällisiä he olivat. Eivät koskaan kertoneet paljonkaan taustoistaan, siitä kuinka monta ystävää tai sukulaista olivat menettäneet 1988 alkaneessa sisällissodassa.