Matti Kassila: Haluan rakastaa, Peter (1972) ***

Tea Ista

 

Linköping, Tollhättan, Vadstena, Malmö, Tukholma - minulle tutut paikat - eivät tuota Aila Meriluodon käsikirjoittamaa elokuvaa minulle kovin mieluisaksi. Ehkä jo Risto Jarvan Työmiehen päiväkirjassa Juhani (Paul Osipov) tuntui minusta keinotekoiselta ja töksähtävältä. Ei osunut yksiin Kansallisteatterin ammattilaisen Sannan (Tea Ista 1932 - 2014)) ja taidemaalari-amatöörinäyttelijän Peterin (Paul Osipov) rakkaustarina säväyttämään, vaikka aineksia ja asetelmaa riitti.

Toki tarinan lopun saattoi aavistaa, ja onneksi siinä Sannan ystävänsä kanssa helpottuneena nauroi. Seitsenvuotisen leskeyden jälkeinen miehen kosketus ja odotus täyttyi, mutta lyhyet miehen ehdoilla tapahtuneet tapaamiset ja rakastelut - niin ehkä en sano niistä muuta kuin että Sannan tyhjä olo Peterin lähtiessä ties kuinka monta kertaa ei sekään ottanut tulta. No, neljä vuotta myöhemmiin ammuttuun Olof Palmeen molemmat roolihahmot olivat tyytyväisiä.