Ruthless - Monopolys secret history (2023) ****

Naisen osuus Monopolyn historiassa selviää dokumentissa

 

Samana päivänä kun täytin 12 vuotta, pidimme maastopyöräilykilpailut Kaarinan hiekkakuopilla. Viestikisan viimeiselle kierrokselle lähdin ensimmäisenä, mutta perääni ampaisi minua pari kolme vuotta vanhempi "kivitalon" poika. Takasuoralla hän oli ohittamassa minua, kun ohjaustankomme tarttuivat toisiinsa. Seurauksena kaaduimme minun puolelleni.

Niinpä vietilauantai-illasta suurimman ajan ns. läänisairaalassa. Vasen solisluuni oli mennyt poikki.

Vaan sehän ei haitannut pelaamasta Monopolia, jonka olin saanut syntymäpäivälahjaksi. Isäni osallistui yleensä lähes kaikkiin harrastuksiini. Hän oli aika haka Monopolissa hankkimalla aina oranssin väriset Liisan-, Snellmanin- ja Unioninkadut, joihin oli suhteellisen halpaa rakentaa hotelleja ja joutua kun pääsi ns. Vankilasta. Voisin kertoa vaikka mitä. Luulen että vieläkin osaisin ulkoa kaikki ruudut Korkeavuorenkadusta, yhteismaista, sattumista, asemista, laitoksista ja Helsingin kaduista kalleusjärjestyksessä.

Onneksi isäni oli useimmiten mukana. Hänen asenteensa oli kenties tuo "oikeus ja kohtuus". Se esti peliemme muuttumista juuri siksi häikäilemättömäksi kapitalismiksi, mistä katsomani dokkari kertoo. Kuka oli pelin keksijä, kuka kerää voitot ja millä keinoin. Ja ennen kaikkea mitä arvoja peli meille opettaa. En varmaan silloin niitä tajunnut.

Toki jossain vaiheessa meille hankittiin Anti-monopoli, mikä opetti yhteisvastuuta. Dokumentin yksi selostaja, mustaihoinen nainen kertoo hienosti Monopolin valheen. Todellisuudessa elämä ei ala sen paremmin USA:ssa kuin muuallakaan tasa-tilanteesta kuten peli: kaikille samanarvoiset nappulat, samat arpakuutiot ja mahdollisuus ostaa, myydä ja tehdä kauppaa. Ihmiset syntyvät ja kasvavat iholtaan ja sukupuoliltaan erilaisina, eriarvoisiin ympäristöihin ja erilaisin avuin. Raakaa tietenkin pelissä on, että kun rahat loppuvat eikä ole enää pantattavaa, joutuu pois pelistä. Se ei taida olla kovin kaukana todellisuudesta.

No silloin 1950 -luvulla me tietenkin luimme myös Aku Ankkaa ja Huckleberry Finniä. Jopa Valitut Palat tuli meille jossakin vaiheessa kotiin.

Dokumentin voi katsoa Areenassa vielä pitkään, ehkä illan presidentin vaalien tulostakin voi tulkita monopolisen alitajunnan kautta.