Annie Ernaux ja David Ernaux-Briot: Super 8 vuotta (2022) ****

Elokuva on kuvattu kaitafilmillä

 

Elokuva kertoo kirjallisuuden nobelistin, ohjaaja Annien ja hän jo aikuiseksi ehtineen poikansa Davidin tekemästä tarinasta. Kuvallisesti se on tallennettu perheen kaitafilmeistä vuosilta 1972 - 1981. Kameran takana on useimmiten filmin valmistuessa jo keuhkosyöpään kuollut ja Anniesta eronnut mies Philippe, nobelisti Annie ja heidän filmin alkaessa 3- ja 7-vuotiaat pojat Eric ja David, sekä Annien työväenluokkataustainen äiti.

Elokuvan ääni on jälkeenpäin päälle selostettu Annien ääni. Suurin osatapahtumista on kotoa ja matkoilta. Aluksi kaitafilmillä on paljon maisemia ja esineitä, mutta kirjailija kertoo miten henkilöitten, miten mm. matkojen kuvaukset siirtävät muistot yhteiskuntaa ja ihmisiin. Ehkä Annien äiti ratkaisee näkökulmaa, hän tavallaan osoittaa matkailemisen ulkokohtaisuuden ja vieraantumisen. Sitä myötä tapahtuu myös vähitellen Annien ja Philippen etääntyminen ja välien viileneminen.

Matkat kohdentuvat yhteiskunnallisesti merkittäviin tapahtumiin ja maihin. Chileen Salvador Allenden aikana, Marokkoon, Lontooseen, Albaniaan ja Enver Hoxhaan. Lontooseen ja Neuvostoliittoon - kaikkiin sellaisina kuin niitä ei enää ole. Se on tavallaan yhteiskunnallista tiedostamista, mutta toisaalta ainakin Annien kohdalla matkaa omaan sisäiseen muutokseen ja kirjoittamiseen, matkaa yksityisestä yleiseen tai juuri päinvastoin.

Ehkä on syytä lukea Nobel-palkittu Vuodet ja katsoa uudelleen elokuva, jota Areena näyttää helmikuuhun 2026 saakka.