Mikael Marcimain: Tapahtui veden äärellä *****

 

Ennen pohjoismaisen ja ennen kaikkea ruotsalaisen dekkaribuumia - mm. Håkan Nesser, Lisa Marklund, Henning Mankell, Åsa Larsson ja Åke Edwardson - kirjoitti Kerstin Ekman mestarillisen ja moninäkökulmaisen murhamysteerin Tapahtui veden äärellä.

Muistan lukeneeni kirjan joskus 1990-luvulla. Jämtlantin karua ja osin läpitunkeutumatonta metsää ja Svartvatteniksi nimettyä vesistöä Ekman kuvaa pelottavan yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti. Ne lisäävät lukijan jännitystä pahaa enteilevillä tapahtumilla mitä Annie ja tyttärensä Mia saavat kokea.

Olen katsonut Yle Areenasta kuusiosaisen sarjan kolme ensimmäistä. En vahingossakaan muista tarinan ratkaisua. Ehkä se vain lisää elokuvasarjan nautittavaa jännitystä. Tarinan alku sijoittuu 1970-luvun todellisuudessa, kunnes jotkin tapahtumat lähes 20 vuotta myöhemmin herättävät Annien toimimaan. Hänen tyttärensä on sattumoisin tavannut Johanin, joka karkasi kotoa ja joutui veljiensä kiusaamaksi. Johan on ollut kauan teillä tietymättömillä, mutta hippikommuunissa asunut Annie yhdistää Johanin alun telttamurhatapahtumiin.

Sarjassa nähdään vuoron perään em. ajanjaksojen ja paikkojen tapahtumien etenemisestä ja ihmisten vihamielisiä suhteita.. Mukana on minullekin tuttuja näyttelijöitä kuten Rolf Lassgård, Pernilla August ja hänen kaksi tytärtään Asta Kamma August ja Alba August sekä armoton Alma Pöysti Yljan roolissa.

Johan ja Ylja

.

Jaksot ovat noin tunnin mittaisia ja tänään on minun listallani neljäs jakso.

Nyt on kaikki jaksot katsottu ja yritän muistella, miten kirjassa tapahtumat etenevät. Mutta en vahingossakaan lukukokemuksesta 30 vuoden takaa muistaisi, kuka tai ketkä henkirikokset teki. Elokuvastakaan en olisi osannut päätellä telttamurhan tekijää, muuta kuin tämän henkilökohtaisen tunnustuskertomuksen perusteella. Sen sijaan jälkimmäisen veriteon sekä uhrin että tekijän suhde on tapahtumien etenemisen ja ihmisten asemaan liittyvien suhteitten myötä hoksattavissa.

Kirjan lukeminen oli minulle vahva kokemus. Sen synkät tapahtunut metsässä ja koskisen Lobberjoen partaalla lähes pakottivat pitämään taukoa, kun tunnelma oli niin pelottavan uhkaava. Samaa ei elokuva ehkä voikaan tavoittaa, kun kuva antaa valmiimpia vastauksia kuin oma mielikuvitus tuottaa kirjoitetusta.

Kun elokuva tuo mieleen niin vahvoja muistoja ja kun edellä mainitut näyttelijät onnistuvat niin tärkeissä rooleissa, annan viisi tähteä.