Mikko Myllylahti: Metsurin tarina (2022) ***½

Hannu-Pekka Björkman ja Jarkko Lahti

 

En ole elokuvataiteen asiantuntijakriitikko, joka osaisi luetella mihin genreihin tai kuuluisiin ohjaajiin yms. elokuvassa viitataan. Sen verran huomaan, että Aki Kaurismäki tulee välillä mieleen.

Osaan myös sivistyssanoja, joista tämän elokuvan kohdalla tulevat mieleen optimisti, absurdi, naiivi ja tragikomedia. Elokuva kuitenkin etenee omaan tahtiinsa ja sen verran nopeasti, että viittaukset, hienoudet ja merkitykset, jotka ehkä voisin tietää, jäävät hoksaamatta.

Halua kuitenkin kokea Metsurin tarinan fiktiivisenä draamana Kainuun kokemana rakennemuutoksena, kun Etelän herrat tulevat ajamaan alas "aikansa eläneen" sahan. Ja ennen kaikkea mitä se merkitsee yhteisön ihmisille ja heidän perheilleen. Näköalattomuus valtaa ihmiset, mutta Pepe (Jarkko Lahti) säilyttää "lasi on puoliksi täynnä" - asenteensa, vaikka hän menettää metsurin työnsä, perheensä ja asuntonsa. Hän vaikuttaa jotenkin ulkopuoliselta - jopa tunteettomalta. Hänen ystävänsä Tuomas (Hannu-Pekka Björkman) tappaa vaimonsa rakastajan ja sen jälkeen itsensä.

Porukan mielialoja tulee virkistämään laulava, uskonnollinen meedio (Marc Gassot), joka kertoo saavansa yhteyden kuolleisiin. Hän tulee toki itse surmatuksi, kun metsuri, joka haluaa saada selvää mistä me tulemme, keitä me olemme ja minne olemme menossa, ei saa meediolta vastausta.

Elokuvan salaperäisimpiä hahmoja ovat kirkosta ulos tallaava musta karvainen peto ja avannosta maailman menoa tutkiva hauki.

Elokuvan alussa, ikään kuin esipuheena, maallisen maailman ja elämän jumala tai ylin päättäjä painostaa itkevän ja pöytää hakkaavan naisen allekirjoittamaan varmaan sopimuksen ihmisten kohtaloitten muuttamisluvasta.

* * *

Muistan kun paras työkaverini toivoi, että kirjoittaisin blogitekstin tästä elokuvasta. Toivottavasti saamme lukea mitä hän ajattelee elokuvasta ja tekstistäni.