Tekstit

Jean-Pierre Jeunet ja Marc Caro: Delicatessen - herkuttelijoiden yö(1991) ****

-
  Katastrofin jälkeisessä ja ruokapulan valtaamassa maailmanlopun tunnelmissa Ranskassa ränsistyneessä talossa tapahtuu kummia. Talon omistaja teurastaja Clapet on keksinyt nälänhätään teurastaa ja myydä talon vuokralaisille ruoaksi teurastamansa huoltomiehen, tällä kertaa kekseliään klovnin Louisonin. Talossa asuu myös Clapet`n tytär, selloa soittava Julie. Hän inhoaa isänsä touhuja. Louison puolestaan soittaasahaa. Louison ja Julie ystävystyvät. Tämä saa Clapet`n inhoamaan molempia. Julie haluaa pelastaa Louisonin, ja ottaa yhteytta vaihtoehtoiseen kasvissyöjäryhmään troglodisteihin. Elokuva jatkuu paljastamalla talossa asuvien vuokralaisten suhteita. Hauskin on kohtaus, missä Louison esiintyy klovnina televisiossa ja talon asukkaat katselevat ohjelmaa. Raju ukonilma kuitenkin pilaa ohjelmaa. Julien kielloista huolimatta Louison lähtee katolle korjaamaan antennia ja talon asukkaat kiljuvat hänelle ohjeita suunnata antennia milloin mihinkin suuntaan kuvan paranemiseksi....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mittumaarivisa 2025 ja vastaukset

-
  1. Mitä yhteistä on elokuvien Happening ja Loma Roomassa naispäärooleilla? Mikä etunimi? Roolinimi Anne, raskaana oleva opiskelija ja eurooppalaisen maan prinsessa 2. Entä sitten elokuvan Loma Roomassa käsikirjoittajalla ja elokuvan Sotilaspoika (Johnny got his gun) ohjaajalla? Kuka? Dalton Trumbo 3. Entä kuka 1916 syntynyt mies esitti pääosaa elokuvassa Loma Roomassa ja asianajaja Atticusta elikuvassa Kuin surmaisi satakielen. Kuka? Gregory Peck 4. Jomman kumman 1. kysymyksen pääroolia esittää 1929 syntynyt nainen, joka myöhemmin kieltäytyy roolista 1.kysymyksen rooliin em. elokuvan pääroolin etu-j:a sukunimen päiväkirjasta kertovasta roolista. Kuka ? Audrey Hepburn 5. Tuon myös vuonna 1929 syntyneen kuuluisasta päiväkirjastaan tunnetun naisen sukuniemikaima on tänä vuonna (2025) kuollut suomalainen miesnäyttelijä ja ohjaaja, jonka etunimessä neljä kirjainta. Kuka ? Kari Frank 6. Hänen tunnetumpi etunimikaimansa esittää Mika Kaurismäen elokuvassa Kolme ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fred Zinneman: Muistojeni Julia (1977) ***½

-
  Jane Fonda (s.1937) , Vanessa Redgrave (s. 1937) ja Meryl Streep (s. 1949) kolkkona elokuvan tapahtuma-aikana1930-luvulla ja sen pohjana yhteiset lapsuuden muistot kahden ensin mainitun Lilianin ja Julian lapsuuden välillä. Junamatka Berliiniin on hyytävän salamyhkäinen Lilianin vaihtuvien ja mahdollisten turvaihmisten myötä. Yhtä hyytävä on samojen naisten keskustelu kahvilassa Berliinissä tilanteessa, missä Lilian ei vieläkään ymmärrä Heil Hitler-Saksan vaaroja. Kuvaukset niin junan sisätilojen tunnelmista ja höyryvetureiden kulusta niin asemilla kuin talvisessa ylämäessä ovat upeita. Poliittisesti mustien kansalaisoikeuksia puolustavaa, intiaaneja tukevaa ja Vietnamin sotaa vastustavaa Jane Fondaa on mukava seurata Lilianina, joka ottaa vaarallisen tehtävän vastaan Julialta. Vaan ei pääty elokuva suinkaan onnellisesti. Jääköön kertomatta Julian kohtalo, mutta Lilian saa kuulla kirjailijamieheltään "järkevää lohtua" toivottomassa tilanteessa. Välillä mietin ol...
1 kommentti
Lue lisää

Lauri Törhönen : Ameriikan raitti (1990) *

-
  En ole lukenut Antti Tuurin kirjaa, mutta todennäköisesti sekopäisempi on ohjaajan kuvaus Pohjanmaan yksioikoisista mahco-, sovinismi- ja väkivaltamiehistä, jotka kuvittelivat että jenkeissä ja LA:ssa kaikki heidän kuvittelemansa vapaus ja raha toimivat heidän hyväkseen. Sen sijaan ihmettelen, mikä on ikifiksun Mari Rantasilan motiivi mennä mukaan elokuvaan, jossa hänen roolinsa on rakkaudella pelastaa yksi roisto tai renttu, heidän yhteisen lapsensa tuleva isä No, jotain tolkkua tarinaan tuo äidin paluu Suomeen synnyttämään lapsi. Vauhtia riittää, uskottavuus on lähes miinusmerkkinen, ajattelin laskea kuinka monta suurin piirtein alastonta naista elokuvassa esiintyy, mutta arviolta joka tapauksessa kaksinumeroinen määrä, ilmeisesti pääasiassa jenkkejä kuten enemmistä poliiseistakin, joista yksi nainen
1 kommentti
Lue lisää

Arto Halonen: Suojelusenkeli (2021) ****

-
  Aiheeltaan tosi mielenkiintoinen: maailmanpolitiikkaa, vahvaa psykologiaa suggestiota ja hypnoosia myöten. Taas tulee mieleen tuttuni 1960-luvulta Tampereelta, mieleltään herkkä ja älykäs, sekä hypnoosin periaatteet tunteva mies. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1951,Kööpenhaminaan ja todellisuuteen. Mies ryöstää pankin, ampuu kaksi pankin työntekijää, mutta ei poliisia, Andersia, jää kiinni mutta rahoja ei löydy. Henkiin jäänyt Anders kysyy kuulusteluissa, miksi tämä ei ampunut häntä. "Sinä tottelit minua", kuuluu selitys. Pallen - tappajan ja ryöstäjän menneisyyttä ja mukaan tulee Pallen ystävä Björn, jota Anders alkaa epäillä tämän hypnotisoineen Pallen. Mukaan tulevat myös puolalainen hypnoosin asiantuntija tri Rade ja Andersin vaimo Marie. Tämä tapailee Björniä, mitä Anders pitää vihoviimeisenä temppuna.. Kun elokuva tarinana päättyy, kannatta ehdottomasti lukea vielä tarinan historialliset taustatosiasiat
3 kommenttia
Lue lisää

Mittumaarivisa 2025

-
  1. Mitä yhteistä on elokuvien Happening ja Loma Roomassa naispäärooleilla? Mikä etunimi? 2. Entä sitten elokuvan Loma Roomassa käsikirjoittajalla ja elokuvan Sotilaspoika (Johnny got his gun) ohjaajalla? Kuka? 3. Entä kuka 1916 syntynyt mies esitti pääosaa elokuvassa Loma Roomassa ja asianajaja Atticusta elikuvassa Kuin surmaisi satakielen. Kuka? 4. Jomman kumman 1. kysymyksen pääroolia esittää 1929 syntynyt nainen, joka myöhemmin kieltäytyy roolista 1.kysymyksen rooliin em. elokuvan pääroolin etu-ja sukunimen päiväkirjasta kertovasta roolista. Kuka ? 5. Tuon myös vuonna 1929 syntyneen kuuluisasta päiväkirjastaan tunnetun naisen sukuniemikaima on tänä vuonna (2025) kuollut suomalainen miesnäyttelijä ja ohjaaja, jonka etunimessä neljä kirjainta. Kuka ? 6. Hänen tunnetumpi etunimikaimansa esittää Mika Kaurismäen elokuvassa Kolme viisasta miestä yhtä, jonka nimipäivä on 1?.5. Mutta kysytään tuota yhtä viisasta miestä näytellyttä, Kuka? 7. Tuon toukokuussa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Coralie Fargeat ; The substance (2024)

-
  "Absolutely f****ing insane". Yhdyn mainoslauseeseen ja kysyn: Miksi v****ssa tällaisia pitää tehdä? Elokuva näyttää keinotekoisia ihmissisälmyksiä ja välillä kahta "hyvännäköistä" naista täysin alastomina. Yhteiskunnalliseksi konteksiksi rakennetaan vähäpukeisten naisten taloudellisesti menestyvä tanssiohjelma. Siitä vetää rahat taskuunsa usalaisen elokuvamaailman limainen sovinistikarikatyyri. Toinen on syntynyt toisesta jollain "substancella" . He ovat tavallaan kaksi ja oikeastaan yksi, mutta substancen avulla tai takia riippuvaisia toisistaan. Siinä on ikään kuin sosiaalista ja psyykkistä draamaa , mutta niin iljettävää ja sen seurauksena epäuskottavana, että ellen olisi ajatellut kirjoittaa blogitekstiä yli kaksituntisesta elokuvasta, olisi jättänyt kesken. Vähemmästä kuin minun ikäiseni ihmisen elämänkokemuksesta tuntee taloudellisen eriarvoisuuden ja vallankäytöksen julmat pelisäännöt, ja tämän elokuvan keinoilla niitä ylläpidetään muka ar...
1 kommentti
Lue lisää

Audrey Diwan: Happening (2021) *****

-
  Pääosassa Anne, syntynyt vuonna 1940 ja opiskelee kirjallisuutta yliopistossa vuonna 1963, kunnianhimoinen ja lahjakas opiskelija joka ei halua lasta, ja abortti on Ranskassa laiton. Rakas tyttöystäväni, olkoon nimeltä vaikka Anna, syntynyt vuonna 1943, minä 1942. Pelkäsimme tuona samana vuonna 1963, että tuo taiteellinen, herkkä, tunteellinen ja lahjakas Anna, humanistisia tieteitä opiskeleva tyttö olisi raskaana, vaikka ei arkijärjen mukaan voinut ollutkaan - eikä sitten ollutkaan. Mutta siinä lähtökohta katselukokemukselleni Annen vaikeita, rajuja, vaarallisia, laittomia ratkaisuyrityksiä. On pakko olla Annen puolella alusta loppuun. Jos joku tuona aikana oli oikeutettua kansalaistottelemattomuutta, niin ihmisen oikeus päättää omasta kehostaan ja sen myötä tulevaisuudesta. Elokuvan visuaalinen rohkeus tekee elokuvasta entistä vahvemman ja uskottavamman kokemuksen Miehet ovat horjuvia, kiertävät ja kaartavat vastuuta ja avun antamista. Ehkä yliopiston opettajassa ilm...
2 kommenttia
Lue lisää

Stanley Kubrick: Kellopeliappelssiini (1971) ***

-
  Olen nähnyt elokuvan varmaan juuri kun se tuli Suomeen. Olin aloittanut juuri työni ns. epäsosiaalisten nuorten poikien, tosin reilusti nuorempien, kuin elokuvan päähenhenkiö Alex, vastaanottokodin johtaja Kannattaa ottaa selvää selityksen elokuvan nimen merkityksestä, se tuo näkökulmaa omaan katsomiseen. Muistan tietenkin myös keskustelut työkavereitteni ja alaa opiskelleitten ihmisten kanssa. Erityisesti väittelyt koskivat sitä, miten päähenkilön toiminta elokuvassa vaikuttaa katsojaan. tuleeko väkivaltaisuudesta, sen ymmärretyksi tekemiseestä yhteiskunnan todellisuudessa pikemmin sankari kuin kuvottavan ääliömäinen roisto. Muistaakseni elokuvan pohjana olevan kirjan tekijä, Anthony Burgess, arvosteli ohjaajaa siitä, että Alex ja porukkansa nousivat elokuvan tulkinnassa aikansa populaarikulttuurin idoleiksi. Kubrick taas pitää Alexin käyttäytymistä yksilöpsykologisena, jopa tiedostamattomana käyttäytymisena. No Kubrickin elokuvat eivät ole minun lemppareitani. Ovatko...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Carol Morley: The Falling (2014) ***

-
Elokuva sijoittuu vuoteen 1969 ja brittiläiseen tyttöjen oppikouluun. Niin sen aikaisilla naisopettajilla kuin tyttöoppilailla on salaisuuksia, jotka jotenkin selvittävät kummallisia tapahtumia. Pääosan Lydia saa koulussa psykogeenisiä kaatumiskohtauksia ja alkaa uhmata koulun tiukkaa kuria . Ilmapiiri luokassa ja Lydian kotona kiristyy. Koulussa alkavat pian muutkin kaatuilla Lydian tavoin . Kaikki tytöt viedään tutkittaviksi, eikä heistä löydy mitään vikaa, mutta sitä on olevinaan ihan oikein kutsua joukkohysteriaksi. Toki itse elokuvassa välillä viitataan kohdun ja hysterian välisestä suhteesta, sillä jo Hippokrateen, lääketieteen isänä pidetyn lääkärin aikana, tietyn tyyppisiä naisten oireita selitettiin kohdun muutostiloilla. Ja kohtu on kreikaksi hysteria. Samalla "hysteerisyys" yhdistettin naiseen. Vastaaviin oireisiin on tarjottu 1900-luvulle saakka parannuskeinoksi yhdyntää, ja elokuvan tapahtumissakin tähän epäsuorasti viitataan. Elokuvan voi katsoa Cineasti...
1 kommentti
Lue lisää

MOT Surullinen sovellus (2025) ****½

-
  Vajaa puolituntinen dokumentti kertoo minulle uskomattomia asioita, kun juuri ja juuri luulen ymmärtäväni, mikä Tiktok on ja yhtä hämärästi pystyn käsittämään miten algoritmi toimii. No joka tapauksessa toimittaja haastattele 11-vuotiaan pojan, Leon isää. Leolle algoritmin perusteella Tiktok on lähettänyt itsetuhoa vihjaavaa ja masentavaa viestiä. Miten sellainen voi nykymaailmassa olla mahdollista. Dokumentissa kerrotaan myös käsittämättömän suuria prosentteja esim. nuorten tyttöjen itsemurhakuolemista. Tänään luen Turun Sanomista, että itsemurhien määrä maailman onnellisemmassa maassa on kääntynyt nousuun. Ilmankos Tiktokin edustajia ei Yle ole saanut haastatteluihin. Jossakin muualla se jopa haastettu oikeuteen
1 kommentti
Lue lisää

Deniz Gamze Ergüven; Mustang ****

-
  Moderni elokuva Turkin todellisuuksista, ahdasmielisestä islamilaisesta vuoristokylästä ja unelmasta vapaasta Istanbulista. Pääosassa on viiden orposiskon ja heidän kokemansa, nuorimman tyttären Lalon nimeämä "vaimotehdas" ja vanhimman Selman hämmentävä hääyö, jolloin hän kokee tulevansa "koko maailman makaamaksi", vaikka hän lääkärinkin mukaan on edelleen neitsyt. Lyhyesti sanoen naisen ruumiin vartionti ja siitä karkaaminen . Olen miettinyt omia kokemuksia omasta elämästä, jotka tietenkin ovat kevyempiä. Toki minunkin äitini jonkin verran asetti suosikkijärjestyksiin tyttöystäviäni, mutta kun olin poika, ei sen enemmän astunut esteeksi sen paremmin lastenin äidin kuin sen jälkeen tulevan elämänkumppanini valinnalle. Isäni ei tietenkään toiminut minkäänlaisena moralistina tai juristina näissä kysymyksissä. Joskus kun joku parisuhteeni oli katkennut, hän lohdutti minua leikillsesti sanomalla että "naiset ovat kuin raitiovaunuja., niitä tulee viid...
1 kommentti
Lue lisää

Stanley Kubrick: Eyes Wide Shut (1999) ****

-
  Elokuvan miespääosan lääkäri Billiä esittävä Tom Cr u ice on median, jopa Ylen mukaan tänään Suomessa - ehkä hankkimassa yli 100 jalkaa pitkään luksusvenettä. Tulee mieleen elokuvan mustasukkaisuusharhan seurauksista rajuin kohtaus, salaperäisen kultin orgioihin hakeutuminen juuri ennen joulua naamioituneena ihailemaan kymmeniä lähes alastomia naisia. Joitakin kohtia voi elokuvassa pitää ns. avainlauseina. Billin puoliso Alice, Nicole Kidman , tanssii alun juhlissa itseään lähes päätä pidemmän miehen kanssa. Tältä Alice saa kuulla selityksen, miksi naiset haluavat mennä naimisiin: silloin saa luopua neitseydestään ja rakastella vapaasti kenen kanssa tahansa. Kannattaa ottaa huomioon, että elokuva perustuu noin sata vuotta vanhaan tekstiin. Niin - ja tapahtunee New Yorkissa - toki noin 50 vuotta myöhemmin. Hyvänä pidän elokuvassa erityisesti pitkiä otoksia kaksinpuheluista, joissa Bill on toisena osapuolena. Ne kertovan hienosti tarinan avioliitosta ja parisuhteesta, jop...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anssi Mänttäri: Saunavieras (2012) **½

-
  Elokuvan teema on hyvinkin selvästi moraalinen keskustelu. Mies, kurailija, jää kiinni toisen miehen naisen kanssa "naimisesta". Toinen mies juoksee asekädessä miehen perään. Omahyväinen, menestynytkin kirjailija pakenee komealle kesämökilleen Lappiin. Jos nyt oikein ymmärsin, niin petetty mies hankkii kostajan tai peräti murhaajan. Tämä saapuukin kirjailijan mökille. Alkaa lievästi viinan sekoittama saunominen, ja erityisesti geologiksi esittäytyneen miehen johtama moraalinen keskustelu kuolemisesta, itsemurhasta ja tappamisesta. Tyypillisesti suomalaisen elokuvan puheäänitys on heikohkoa - eikä toisenkaan kotimaisen kielen äänitystäkään näy. Ilmeisesti "geologi" haluaa selvittää, onko kirjailijan moraali niin alhainen, että hän ansaitsisi koston tai jopa kuolema. Mikä lie, niin pettäjäkirjailija ja kostaja kumminkin ystävystyvä - osuvatkohan moraalitasonsa sen verran hyvin yhteen. Toki naisia halveksivalle kirjailijalle jossakin vaiheessa selviätkin geolog...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Louis Malle (1932-95): Näkemiin lapset

-
  Oppikoulussa luokallamme oli yksi juutalaistaustainen tyttö. En muista mitään häneen kohdistuvaa syrjintää sen paremmin opettajilta kuin luokkatovereiltakaan. Tosin oli aika ymmärtämätön teemasta, kun kotonakaan ei tämän tyyppisistä asioista ei puhuttu. Sen sijaan joskus oli hiukan kyllästynyt esim. elokuviin, jos antisemitismi oli vahvasti pääaineena. Vaan tämä, ohjaajan omiin kokemuksiin perustuva elokuva karmeliittamunkin yllä pitämästä sisäoppilaitoksen valloittaa mielen. Siinä varmaan vasta lopussa - ainakin minulle - selviää, että niin koulun rehtorin kuin kolme oppilasta Gestapon miehet Ranskassa vievät nämä neljä henkilöä keskitysleireille. Elokuvan hienoksi päähenkilöksi nousee kuitenkin ranskalainen päähenkilö, nuori Julien, joka alkuriitelyjen jälkeen ystävystyy uuden tulokkaan Jean Bonnetin kanssa. Julienile selviää yökastelunsa takia että, että Jeanin sukunimi onkin Kippellstein, jolle koulun rehtori on antanut turvapaikan. Ohjaaja on pitkään halunnut teh...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jay Roach: Trumbo (2015) *****

-
  Katsoin äskettäin Dalton Trumbon (1905-1976) käsikirjoitukseen perustuvan "viihteellisen" elokuvan Loma Roomassa (1953). Nimen elokuvalle ehdotti Trumbon perheen noin 10 -vuotias tytär Nikola. Asemaansa tympääntyneen prinsessan ja amerikkalaisen rahan perässä juoksevan lehtimiehen kohtaaminen ja rakastuminen johtavat siihen, että molemmat kasvavat ja viisastuvat. Sehän ei ole pelkkää viihdettä, vaan yhteiskunnallinen kasvukertomus käyttää asemaansa demokratian kunnioittamiseen. Ja niin Dalton Trumbo tekee, hänellä on "kommunistisia" tai vasemmistolaisliberaaleja yhteyksiä, viihdeteollisuuden mustalle listalle joutuneita. Hän joutuu myös vankilaan, saa kohdat pilkkaa ja halveksuntaa, mutta ei pelasta itseään paljastamalla muita mustalle listalle joutuneita kuten esim. Elia Kazan . Kysymys kuuluukin: voiko aikoinaan kallispalkkaisin ja rikas olla samalla radikaalinen vasemmistolainen ja siis jenkeissä. Ilmeisesti työhullu, ja välillä perheensä muiden jäsente...
Lähetä kommentti
Lue lisää

William Wyler: Loma Roomassa (1953) ****

-
  Kirjoita tämän teksti muistellessani Dalton Trumbota . Hänen poikansa Cristofferin isästään alunperin näytelmästä muokkaama käsikirjoitus tulee huomenna 2.5. Teemalta puolidokumenttina Yle teemana ja siirtyy varmaan myös Areenaan nimellä Trumbo (2015). Minusta Dalton Trumbon uljain sekä käsikirjoittama (1939) että ohjaama (1971) elokuva on Sotilaspoika, Johnny Got his Gun, vaikuttavin sodanvastainen draama, jonka olen nähnyt. Siitä on teksti myös tässä blogissa Dalton Trumbo istui myös vankilassa syytettynä yhteyksistä kommunisteihin. Hän kirjoitti ja ohjasi myös salanimillä, mutta myöhemmin hänen julkinen kunniansa on palautettu. Elokuvassa Loma Roomassa on Trumbon Oscar-palkittu käsikirjoitus. Väkisinkin alkaa miettiä hänen vasemmistolaisuuttaan. Elokuvan päähenkilöt ovat Euroopan nimeämättömän maan prinsessa Anne ( Audrey Hepburn ) ja amerikkalainen toimittaja Joe ( Gregory Beck ), Kuitenkin Anne "sairastuu" ahtaasta kuninkaallisesta tehtävästään...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Matthew J. Saville:Isoäiti/Juniper (2021) ****½

-
  En ole nähnyt yhtään isovanhemmistani elossa. Se lisää kiinnostustani, ja elokuvan alkuperäinen nimi Junpereli Kataja symbolisoi sitkeyttä ja viisautta, uteliaisuus senkun kasvaa. Eikä turhaan. Ruth, jalkansa telonnut, ginistä tykkäävä isoäiti, ja hänen lapsenlapsensa Sam pakotetaan samaan taloon ja välillä ihan kahdestaan. Sam palvelee ja hoitaa kiukuttelevaa ja määräilevää Ruthia, kantaa Ruthin vessaankin, kun hoitajaksi pestattu Elleniltä palaa pinna ja Ruthin poika ja Samin isä Robert matkustaa Englantiin. Samin äiti on kuollut ja Samilla on huono omatunto ja ristiriitoja sisäoppilaitoksessa, mihin isä on hänet ohjannut. Lievästi epäuskottavat tapahtumat johtavat Ruthin ja Samin ystävystymään, juomaan yhdessäkin tuhteja ginipaukkuja. Robertkin palaa takaisin Uuteen Seelantiin. Isä ja poika selvittävät välejään paremmiksi. Vaan Ruth jatkaa omaperäistä tyyliään. Joutuu sairaalaan tutkimuksiin, ja lääkärin mielestä Ruthin paikka on sairaalassa. Ensin Robertkin on sama...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Valokuvadokumentti Sodan silmät 1918 (2018) ****½

-
  Katsoin 21 minuutin dokumentin tietämättä, ketkä olivat sen käsikirjoittaneet ja ohjanneet. Hurja määrä mustavalkoisia valokuvia, joissa lähes kaikissa näytettiin kansalaissodan tapahtumia lasten ja myös nuorten, jopa sotilaiden silmin. Kuvista tai niiden väreistä voisi päätellä, että ainakin suurin osa päällystö kuvasi valkoisia ja hurjimmat kuvat, missä lapset katsoivat teloituksia ja myös kuolleita, koskivat punaisten kaatumisia niin taistelujen kuin teloitusten jälkeen. Joissakin kuvissa on merkitty punaisella täplällä jotain kohteen rintaan ehkä merkiksi punaisten puolella taistelleesta. Samoin kuvat joistakin osallisista elävinä muuttuvat vähitellen punaiseksi taustaväriksi. Eniten jään kauhistelemaan, miten ihan pienetkin lapsen saavat seurata hirmutekoja ihan läheltä. Mietin enoni kohtaloa Tammisaaressa ja mitä seurauksia pienten lasten elämään ja myöhempiin valintoihin kokemukset vaikuttivat. Tiedän että vanhempani, syntyneet 1914 ja 1915, äänestivät aina sosi...
2 kommenttia
Lue lisää

Mani Haghigh: Kohtalokas tapaaminen (2023)

-
  Miksi sekoittaa samannäköiset ihmiset, niin etten vahingossakaan erota niitä, outoa kieltä puhuvia ihmistä, toisaalta kahta naista, toisaalta kahta miestä kuin vilaukselta toisistaan? En tiedä. Ovat kuulema kaksoisolentoja, eivät ole klooneja, toisaalta muuten ihan erilaisia luonteeltaan. No joka tapauksensa sattumalta he tapaavat toisensa miljoonakaupungissa, missä kokoajan sataa. Joku luulee puolisollaan olevansa toinen rakas, väärinkäsitykset, tekosyyt, vannomiset, hätävalheet alkavat aloittavat kierteen. Se jatkuu väkivaltana, hämäriksi jäävinä tapahtumina lopulta ilmeisesti ainakin toisen naisen ja toisen miehen murhana. Älkää minulta kysykö kumman, en uskaltaisi vannoa, jotta osuisin oikeaan. Toki se tässä elokuvassa olisi mahdollista. Ehkäpä toisen miehen isä ja toisen naisen lapsi ymmärtävät, mistä on kyse. Ja tässä toinen voi olla taas kumpi tahansa. Tiedän että moni katsoja ymmärtää ja hoksaa paremmin kuin minä, ehkä joku jättää kesken. Ainakin TS:n kriitikko ...
3 kommenttia
Lue lisää

Pirjo Honkasalo: Tulennielijä (1999) ****

-
  Kaksostytöt Irene ja Helena päätyvät lastenkodista äitinsä ja tämän uuden sirkustaitelijamiehen kanssa noin kymmenvuotiaina sirkukseen ensin Saksaan ja sieltä vuoden 1956 Budapestiin. Kypsymätön äiti suhtautuu tyttäriinsä eri tavalla - sanoisin eriarvoisesti - Irenen trapetsitaitoja hän ihailee ja Helena saa tyytyä tulennielijän osaan. Elokuva on täynnä värikästä, moniselitteistä ja sadunomaista symboliikkaa. Minua ei auta edes yhden rakkaimman kirjani, Bruno Bettelheimin Satujen lumous -kirjan viisaat oivallukset satujen selityksistä. Nyt en jaksa kunnolla muistaa, onko Bettelheimilla selvää kantaa kaksosten symbioosista suhteista. Jossakin elokuvan arvioinnista mainitaan elokuvan sisäisistä ristiriidoista juuri kaksosten käyttäytymisen tulkinnoista. Itse kuitenkin ympäristöön ja kokemuksiin enemmän kuin biologiaan uskoen pidän äidin ja sirkusväen eriarvoista suhtautumista Ireneen ja Helenaan selityksinä heidän keskinäisten väliensä vaihtumiseen. Mustavalkoisessa os...
3 kommenttia
Lue lisää

Christian Petzold : Undine - Aallotar (2020) ****

-
  Arvoituksellinen tarina, missä ainakin minulle jää epäselväksi mikä on historiallista myyttiä, mikä Berliinin ja Saksojen lähihistoriaa. Onnekseni olen käynyt ja lukenut niin Unter der Lindenista kuin Berlin Alexaderista ja Neuvostoliittoisesta Itä-Berliinistä. Ohjaajan vakionäyttelijä Paula Beer Undinena tuntuu perfektionistilta, hän haluaa niin rakkaudessa kuin arkkitehtuuria historian museossa työssä turisteille oppaana olla ehdoton. Ja luulee parisuhteessa olevansa myös vaihtoehdoton. Kun Johannes on epävarma tapaus, astuu kuin sattumalta Christof tilalle. Ja niin atkuu pitkä ja uskomattoman, vaan kuitenkin uskottavan ihana rakkausjakso kuvaus Undinen ja Christofin suhteesta - kunnes Undine luo siihen särön valheellaan. Vesi ja sukeltaminen tulevat selittättömän tai ainakin keskeisen salaperäiseen rooliin jatkossa. Berliinin historia tulee opaskertomuksissa välillä pääosaan, kunnes taas uskomukset, toiveet ja pelotkin tarjotaan katsojalle mysteeriksi, joka ehkä joillek...
3 kommenttia
Lue lisää

David Lynch: Twin Peaks - Tuli kulje kanssani (1992) ***½

-
  Twin Peaks - televisiosarjan jälkeen vuonna 1992 valmistui elokuva. Samana vuonna täytin 50 vuotta, ja erosimme lasteni äidin kanssa. Hän toki osallistui synttäreihin miesystävänsä kanssa ja oli minunkin hyvä naisystävä mukana juhlimassa. Mutta sen enempää tuota kohistua sarjaa enkä tyylipuhtaaksi leimattua kalkkunaksi leimattua elokuvaa silloin katsonut. Elämä oli vauhdikkaammillaan niin työssä, politiikassa ja erilaisissa yhdistyksissä No, nyt varmaan tämä elokuvablogin pito ja elokuvafriikki poikani saivat sen katsomaan. Sitä ennen olin nähnyt Blue Velvetin, The Straight Storyn, Eraserheadin ja Lost Highwayn tammikuussa tänä vuonna menehtyneeltä kulttiohjaajalta. Pidin asetelmasta, missä uinuvan pikkukaupungin freudilainen Supergo ja ehkä Egogin näyttävät rauhalliselta ja turvalliselta, mutta kun Id pääsee valloilleen, räjähtää, hajoaa. Siinä kun on jotain niin samaa kuin Blue Velvetissä ja Isabella Rosselinissa ja Dennis Hopperissa. Twin Peakissa en tiennyt etu...
Lähetä kommentti
Lue lisää

David Lynch: Lost Highway (1997) ***

-
  Misogyniaa ja väkivaltaa - jopa tappamista, seksiä ja paljasta ihoa, surrealistista fiktiota, minkä juonikuvioita en yritäkään selittää. Olin pettynyt kunnioittamani ohjaajan mielestäni tarkoitukselliseen arvoituksellisuuteen, kaksoishenkilöihin, mysteerimieheen, bilettämiseen. Ehkä jotkut lyhyet, sekavat pätkät "selittivät" yksilöjen tekoja, Petellä oli jopa isä ja äiti, pikkulapsia ei kenelläkään. amerikanrautoja sitäkin enemmän. Kertoiko elokuva jotain jenkkiyhteiskunnasta - niin tai Hollywoodista vai ennustaako se Trumpin aikaa - uskomattomalla uskottomuudellaan. Tässä kriittisiä yli yön nukuttuja mietteitä elokuvasta, jota yli kaksi tuntisenakin katsoin tiiviisti. Yritin koko ajan selvittää kausaliteetteja, välillä ainakin luulin jotain ymmärtäväni, kunnes taas "katselin vain elokuvaa". Haluaisin että elokuvan katselussa on kaksi subjektia, elokuva ja katsoja, elokuva on subjekti, joka vaikuttaa tietoiseen katsojaa, eikä katsoja seuraa elokuvaa vain obj...
Lähetä kommentti
Lue lisää

David Lynch: Eraserheaad (1997) ****

-
  Huh huh. Tämä kauhu ja fantasia kuuluu ns. Midnight movies - sarjaan. Minulle se merkitsee, ettei sitä ainekaan kannata katsoa ennen nukkumaan menoa - kuten nyt itse tein. Saa nähdä mitä unissa tapahtuu Ja sanon vielä, ettei kannata katsoa jos on tulossa äidiksi tai isäksi. Niin paljon elokuvan mutanttilapsi herättää kauhua, jopa inhoa. Eikä vain lapsi, vaan kokonaistilanne Blue Velvet on minun Lynch--suosikkini. Siinä inhottavuudet tapahtuvat hiljaisessa, hyvinvointiin nukkuvassa keskiluokkaisessa pikkukaupungissa - tehty värielokuvaksi. Erasorhead on mustavalkoinen ja hämärä, ja tapahtuu hylätyssä, sanottaisiko huono-osasten kaupunginosassa. Elokuvaa on hyvin vaikea analysoida. Se on Lynchin (1946 - 2025) ensimmäinen pitkä elokuva ja sen tekeminen taloudellisistakin murheista johtuen kesti yli kuusi vuotta. Kannattaa lukea Ylen sivuilla julkaistu arvostelu vuodelta 2018 taustoista. Miksi lapsi syntyy mutanttina, jaa fantasian varaan ja arvoitukseksi. Ehkä kannattaaki...
Lähetä kommentti
Lue lisää