Rakkaudesta elokuvaan

  Viittaakohan elokuvan nimi Raamatun Gomorraan, jota Sodoman lisäksi pidetään paheen, tuhon ja turmion symboleja? Se ainakin tulee katsoessa tuota tärkeätä elokuvaa mafian syistä, käytännästä ja seurauksista Napolissa. Viittako se anontaan "nähdä Napoli ja kuolla". No se kauNeudesta voisi elokuvan mukaan N olla H, sillä eli niin suuri määrä Gomorran eli paikallisen mafian Camorran seurauksena kuolla tappamisen ja murhaamisen eli lähinnä ampumisien uhrina. Gomorra on kauheata katsottavaa. Sitä ei voisi uskoa, ellei lukisi taustoista että se on totta. Sitä on vaikeaa seuratakin juuri tuon uskomattoman julmuuden ja vaihtoehdottomuuden, mikä aukeaa Napolin esikaupunkialueen nuorille jo teini-ikäisinä: kaksi poikaystävää keskustelevat ja toteavat - jos te voitatte, sinä tapat minut, tai sitten päinvastoin. Sellainen on heidän todellinen lakinsa. Elokuvan kokonaisuus koostuu näennäisesti yhteen kuulumattomista asioista: kokaiinista, kiinalaisesta orjatyövoimasta ja muodist...

  Kosketuspintoja on osan nimi ja osuus kuin naulapäähän omaan elämääni. Se on aika, jolloin jouduin tai sain rakentaa elämänkatsomustani. Toki se pohjana oli lapsuudenkodin ja ainoanlapsen kokema turvallinen lapsuus ja nuoruus. Tämä dokumentti on täynnä tapahtumia ja jollakin tavalla tuttuja taiteilijoita ja kulttuurivaikuttajia. Yritin kirjoittaa nimiä muistiin katsoessani. Huomasin, että olipa paljon ruotsinkieliä nimiä ja vasemmistolaisia - ainakin omasta mielestäni. Loppusanojen aikana Reijo Frank, joka vieraili usein Kiljavan opistolla, pitkäaikaisimmalla työpaikallani, Christer Kihlman, Ralf Långbacka ja Kalle Holmberg Turun kaupunginteatterissa, Claes Andersson. Ja sitten sanoo joku, että tehokkain tunnepikamuisti ja erityisesti musiikin osalta, minun kohdaltani myös sanojen. Heikki Aaltoila Akselin ja Elinan häävalssi, Juicen Viidestoista yö, M.A. Nummisen, joka kävi Kiljavallakin pelastamassa huipputerävillä näkemyksillään järjestämäni väittelytilaisuuden ja RUK-a...

  Suomen historian myytit ***½ Varsinkin suomen kielen yhteys "Volgan mutkan, Suomen kansana geenien ja alkuperä yhdistäminen rap-artisti Palefacen musiikkiin ja sanoituksiin on jo sinänsä mielenkiintoinen ja minulle ennalta arvaamaton yhdistelmä. Mukana ovat Lönnrot , Kalevala , Runeberg , Turusta yliopiston mukana Helsinkiin muuttanut Lauantaiseura, fennomaanit, E.N. Setälä. Yhteenvetona Suomi kuvataanniin kielellisesti geneettisesti kuin kansana idän ja lännen välisenä sulatusuunina. Dokumentin lopussa keskusteltiin myös suomen kielen ja suomalaisuuden tulevaisuudesta. Annettiin jopa ohje suomen kielen säilyttämiseksi nro 1. Se kuuluu: Leiki kielellä! Se pitää kielen, elävänä, ei vain virallisena ja hallinnon kielenä. Niinpä harjoittelen Hannun handut hametta haparoivat, hamuilevat haaroja, housuja, häpykieltä. Kertun käsi koskettelee keskikokoista kovenevaa kalua Noita noituu nuorten nokkeluutta, palaa pahojen pihoille

  Vuonna 1966 eduskuntavaaleissa vasemmisto sai kolmannen kerran enemmistön 103-97. SDP sai suuren voiton Rafael Paasion "pari piirua vasemmalla" -politiikallaaan. Vanhempani kanssa kävimme yhdessä Martin koululla varmistamassa SDP:n voittoa. Niinpä ajattelin että "Liekehtiväksi ajaksi" nimitetty jakso jotenkin käsitteli tuota poikkeuksellista vaalitulosta. Mutta ei. Sen sijaan voi ajatella, että jakson ilmapiiri on jotenkin seurausta vasemmiston voitosta. Tiedä häntä, tehköön katsoja omat päätelmänsä. Toki jo edellisessä jaksossa näytetty kohtaus Mikko Niskasen suurtyöstä Kahdeksan surmanluotia valmistui vasta 1972, mutta sopii mielestäni erinomaisesti teemaan liekehtivä aika. Oopperan nousu, loppuunmyydyt Savonlinnan oopperajuhlat, Aulis Sallisen Ratsumies ja J oonas Kokkosen V iimeiset kiusaukset saavat ansaitsemansa huomion. Kaiken kaikkiaan 10. osassa vilisee niin hurjasti tapahtumia ja henkilöitä. Minua tietenkin koskettaa Risto Jarva , joka ...

  Elokuvan päähenkilö on kirjailija Andrei Gortsakov, joka lähtee Italiaan. Hän on tavalla tai toisella on ohjaajan alter ego, jos oikein ymmärrän. Ohjaajahan tunnetaan runollisena mestarina, ja elokuva aika alussa ha jo kertoo nuoremmalle, italialaiselle oppaalleen Eugenialle, ettei runoja jo kääntää toiselle kielelle. Ei siis ihme, etten minäkään ymmärtänyt oikein mitään elokuvan runollisuudesta tai sanomasta. Hämärästi muistan, että kun elokuva tehtiin pääasiassa Italiassa, ei ohjaajalla sen jälkeen ollut paluuta kotimaahansa. Mutta miksi? Arvailen tai kysyn. Oliko useita vuosia perhettään vankina kotona hulluna pidetyn Domenicon symboli Neuvostoliitto. Uskallan jopa ajatella, että Domenico-nimi on miehen erisnimi italian ja latina sanasta dominus, joka tarkoittaa herraa, johtajaa, isäntää ja omistajaa. Ja mitä tarkoittaa kun italialainen, oppinut ja komea nainen kertoo Gortsagoville, että häntäkin yritti omistaa itseään intellektuelli mies. Ja miksi Eugenia sanoi ristiriita...

  "Elämän näyttämöitä" on Peter von Baghin sinisen dokumentin yhdeksäs. Aina eivät vuosiluvut ole täsmällisiä, mutta alaotsikko osuu. Sibeliuksen hautajaiset, Aulikki Rautavaaran lauluääni ja Erik Tavaststjärnan Sibeliuskirja, niistä alkaa matka mitä erilaisempiin suomalaisiin maisemiin. Kaiken kauniin ja ihmislähtöisen asuin - ja kaupunkirakentamisen tilalle nousee arkkitehtien ja grynderien kulmikkaita ja yhä korkeammalle kohoavia laatikoita, jopa Turun Kauppahallin viereen nouseva KOPkolmio pääsee mukaan, vaikka Turku muuten loistaa poissaolollaan. Ei edes Kaupunginteatterin Ralf Långbackan ja Kalle Holmbergin Turun kautta muistella, vaikka miehet ovat toistuvasti teatterista haasteltavina. No, onneksi Väinö Linna kumoaa ammattihistoriankirjoittajat syvällisellä näkemyksellään niin Tuntemattomallaan ja Pojantähtitrilogiallaan ja Pyynikin kesäteatterin voimalla. Ja minulle tuntematon taidemaalari Ismo Hölttö yllättää tilannekohtaisilla maaluksilla"tavallisist...

  Noina vuosina kävin Turun Suomalaista Yhteiskoulua, ehkä hieman tavallista porvarillisempi, yksityinen oppikoulu, missä oli muistaakseni lukukausi- ja ruokailumaksut. Vuonna 1954 ilmestyi Tuntematon sotilas kirjana ja seuraavana vuonna elokuvana. Historian opettajamme puhui käsittääkseni Tuntemattomasta hiukan epäilevään, arvostelevaan sävyyn, ei ainakaan kehunut kiroilevaa ja rahvaanomaista kielenkäyttöä. Itse en ole taas koskaan tykännyt ampumisesta enkä sodasta, en sen paremmin kirjoissa kuin muussakaan taiteessa. Linnan Pohjantähti-trilogiassa pidin eniten ekasta osasta räätäli Halmeesta, Kivivuoren Elinasta ja Koskelan Akselista, ja kaikista, jotka vastasivat ymmärrykseni ja tunteitteni mukaan oikeudenmukaisuudesta, viattomuudesta ja kauneudesta. Mutta Sinisen laulun tässä osassa, Kansan puolella, Väinö Linna oli paljossa mukana ja hänen teoksensa jakoivat kansaa. Ihmiskäsitystä ja filosofiaa - ja Jouko Turkan mukaan Suomen ainoaa työväen kaupunkia - nimi alkaa T-k...

  Särkyneen peilin sirpaleet on osan nimi. Myös taiteessa rikkoutuu isänmaallisuuden ja sodan vakavoittama ote. Alku on dokumentissa voimakas, kun niin Punainen Mylly kuin Esa Pakarisen huumori hypytetään silmille. Niin musiikissa, kirjallisuudessa kuin muotoilussa modernismi ja informalismi saavat vähitellen otteen niin taiteilijoista kuin yleisöstäkin. Ulkomaille voi mennä esittämään muutakin kuin Sibeliusta, muotoilijat kuten Tapio Wirkkala ja Timo Sarpaneva sekä kuvataiteilija Sam Vanni nousevat pinnalle eikä V.A Koskenniemikään ole enää kirjallisuuden ylin tuomari. Pian pitää katsoa seuraava viiden vuoden jakso, jolloin aloitan ja lukion. Pidin varmaan suurta osaa taidetta elitisminä, mutta nyt suurin piirtein humanismin ohella vahvimpana maailman pelastamiskeinona.

  En tiennytkään, että jäätyäni muodollisati eläkkeelle  64- vuotiaana sain ammattiosastoltani salaa toivoman kirjan Sininen laulu, että siitä on tehty dokumentti Ylelle tai Ylellä. Nyt löysin Areenalta osan, joka koski vuosia 1945-50. Päästäkö irti sodan traumoista ja menneestä, ja jos niin miten. Tulee hirmuinen tarve katsoa muutkin osat, sillä suuri kunnioitus minulla elokuvan historioitten kirjoittajaa kohtaan. Dokumentti vilisee niin tapahtumia kuin henkiöitä Suomen tuon ajan historiasta ja kulttuurista - ja sen sodan politisoitumisesta, Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta ja sen salanimellä V.A. Koskenniemen kirjoittamasta arvostelusta, yleisestä sankarivainajien kunnioittamisesta uuden rakentamiseen niin työn kuin runouden, kirjojen myös kuvataiteen voimin. Mainittakoon minulle rakkaita taiteilijoitta, joitten sanomisista tai kirjoista dokumentissa mainitaan; Katri vala, Pentti Holappa, Arvo Turtiainen ja Elvi Sinervo - ja Ylen pomot Hella Vuol...

  Fucking Åmål -elokuvan jälkeen on pakkomielle palata kolme vuotta myöhemmin ilmestyneesen otsikon nimiseen elokuvaan. Nyt yksin eläessni ei ole halua katsoa sitä uudestaan. Lilja kun ei jää ihmisen mieleen vain elokuvahamona, vaan uskottava 16-vuotiaana ihmisenä, joka käy läpi kaikki elämän vahvimmat tunteet, erityisesti ne kauheimmat - pelon , kauhun, taydellisen yksinäisyyden ja voimattomuuden ja ihmsarvon menettämisen. Se tapahtuu toiveikkuuden, petollisen, näennäisenrakkauden ihmiskaupan ja ihmisyyden täydellisen riistämien kautta. Lilja asuu venäläisessä pikkukylässä aitinsä kanssa. Äiti löytää uuden miehen, jonka kanssa muuttaa ties mihin. Työttömä tyttökaverit elättävät itsensä alapäätänsä myyden, mutta siihen Lilja ei ole valmis. Yhtenä iltana hän tapaa kiltin oloisen Andrejn, rakastuu. Andrej lupaa hänelle työpaikan Ruotsissa,, hankkii passin Liljale, mutta jää itse kotimaahan. Vastassa Ruotsissa häntä odottaa julmimman luokan vaihtoehdoton prostituutio. Ohj...

  Aikansa ruotsalainen tarina, mitä on vaikea kuvitella elokuvaksi suomalaisesta pikkukaupungista tuona pari vuotta ennen milleniumia. Nuoria 13- 17 -vuotiaita tyttöjä ja poikia, jotka etsivät kumppania, milloin samaa, milloin eri sukupuolta kuin itse. Ja miten luontevasti, milloin salaten, juoruten, valehdelle ja lopulta julkisestikin. Toisaalta aivan eri ikäluokan katsojalle tulee välillä hiukan epäuskottava oli. Toisaalta tyttöjen ja poikien keskustelut sukupuoltensa erityyppisistä ja joskus tosi huonosti yhteensopivista ominaisuuksista ovat osuvia, ja vaikka koko elokuva pyörii ikäistensä ihmisten sukupuolen, seksuaalisuuden ja parisuhteen ympärillä, ei suoranaista alastomuutta tai seksiakteja tarvitse näyttää. Muista neljännesvuosisadan takaa, että elokuva silloin jos nostatti kohua myös Ruotsissa. Joka tapauksessa mielialani nousi kummasti elokuvan edetessä. Kokeilut, etsiminen ja ystävyys ovat ehkä keskeisempiä kuin seksuaalinen suuntautuneisuus. Toinen päähenk...

  Ja jälleen mennään kouluun, nyt toisen lempiaineeni latinan kielen abiluokkaan Tukholmaan. Latinaa ja ruotsia opskelin myös Turun yliopistossa, oli mukavia opettajia, mutta latinassa hiukan tämän elokuvan Galiculan tyylinen pilkallinen proferssori ja ruotsin opetuksen professori, jota vastustimme luentolakolla. No nyt olen ilmoittautunut Työväenopiston latinan kurssille tosi taitavan ja sympaattise opettajan kurssille. Toivottavasti toteutuu. Elokuva on toki aikansa kuva, ja tulipa "no tietysti" ajatus mieleen, kun luin että tarina on Ingmar Bergmanin - siis raju ja vaikuttava. Vaan nyt en uskalla ruveta psykologisoimaan mielentiloja, mutta oletan, taustalla on Bergmanin omia kokemuksia. Joka tapauksessa elokuva nappasi mukaansa hienoine pitkine varjoineen ja nostalgisine maisemineen. Joskus ajattelin tai kuvittelin, että tuttu maisema, sillä olenhan jo vuonna 1946 viettänyt vajaan viikon Tukholman Söderissä Maria Prästgårdsgatanilla.. Tämänkin elokuvan löysin...

  Aivan kuin minulle tehty elokuva: filosofian opettaja, politiikkaa, ihmissuhteita ja niitten kolhuja, mielenosoituksia ja totuuden turhauttavaa etsimistä. Ensimmäiseksi tulee miel ee ni isäni tahallisen tyhmä viisaus opettamisesta: Ä lä sinä tee niin kuin minä, vaan tee niin kuin minä käske n/ opetan" . Jos oikein muistan/ ymmärrän, niin tätä filosofian opettaja NNathalie joutuu hänen entisen oppilaansa Fabianin pakottamana miettimään tai siis itse asiassa: elääkö hän kuten hän opettaa - vaikkapa Rousseauta, Kantia, Heideggeria . Nathalielle selviää, että hänen miehensä Heinz on löytänyt toisen naisen hänen kirjojaan pidetään vanhanaikaisina, hänen äitinsä Yvette on muistisairas ja kuolee. Muistopuheessa pappi kertoo äidin suurimmaksi ansioksi, että hän auttanut tytärtään filosofian opettajaksi. Elokuvassa nämä kaikki tapahtuvat Nathalielle ikään kuin yllätyksenä. Ja miten hän sel v iäkään käytännössä kuin tyhjää vain tai kuin antiikin stoalaisuus opetta a - hillits...

  Jaa-a! Mistähän otsikon adjektiivi tuo todellisten näyttelijäveljesten Eero ja Pertti Melasniemen elokuvalle, Eero on vasemmistoaktivisti ja seurustelee jonkun omistajasuvun tyttären kanssa ( Tarja Markus ), ja Eero on valmis sopeutumaan kilpailu- ja mainostentekoyhteiskuntaa, vaikka hänen vaimonsa (Riitta-Liisa Helminen ) kokee yksinäisyyttä ja eriarvoisuutta perheen rahankäytössä. No, veljekset jatkavat poluillaan, ja pikemminkin sopeutuvat nykymenoon, ja sen rajallisuuksiin ja houkutuksiin. Ehkä kuitenkin ajalleen osuvakin kuva yhteiskunnasta samalta vuodelta, jolloin itse astuin todellisen työelämän palvelukseen, olevinaan marraskuun liikkeen ihmisenä ja idealistina. Katsoin elokuvan Yle Areenasta

  Helsingin talouseliitin vinoon kasvaneet nuoret kyllästyvät ratsastukseen ja purjehtimiseen. Ainakin Lea Joutseno ja Sirkka Sari onnistuvat hieman erilaisissa seurapiirinaisina liikenneonnettomuuden seurauksena taistelemaan aluksi työläisenä esiintyvän Olavi Reimaksen huomiosta - lopulta rakkaudesta. Kuvioon sopii joko elegantti tai sitten kömpelö juonikuvio, kun Olavi Reimaksen esittämä maailmaan kiertänyt älykköinsinööri Vilhelm Vinter pelastaa tilanteet ja Sirkka Sari sai Anni Hallin roolissa Vilhelmin omakseen Pitkään minua kiusasi miten Sirkka Sari on jäänyt suomalaisen elokuvan traagiseen historiaan. Sitten välähtää - ja tarkistan. "Elokuvan loppukaronkka vietetään Aulangolla ja noin 20-vuotias näyttelijä laulaa ja tanssii. Hän kutsuu Jaskan, luutnantin mukaansa näkötornin ylätasanteelle. Huomaa siellä vielä erillisen tornin, kiipeä. Vaan se onkin savupiippu, minne hän putoaa ja menehtyy Eikä kulunut kuin ehkä reipas vuosi kuin tuo Jaska, luutnantti kaatui tal...

  Oulussa kuvattu elokuva kertonee ajasta, jolloin kolmen sukupolven henkilöistä keskimmäisen henkilöt ovat 30-40 vuotiaita - ja käyttäytyvät tai ainakin jokukuin minä itsekin samanikäisenä - hedonistisena ja monia perinteisiä tapoja ylittävänä. Pääosan vievät kuitenkin murrosikäiset "tiernapojat" Kaarlo ja Vesa, joitten silmin elämä näyttäytyy, omien liberaaleja vanhempiensa parinvaihtoja, ristiriitaista suhtautumista nopeaan kaupunkikuvaan käyttäytymisnormien muutokseen. Eivät humalaiset, aikuiset ymmärrä nuortensa selvääkin selvemmät protestit vanhempiensa "rietasta" menoa kohtaan. Upeita ovat kohtaukset missä Vesa iltarukouksessa pyytää Jumalaa vanhempiaan pysymään yhdessä. Ja vanhempia, sodankin kokeneita isovanhempia, heidän rauhaansa ei edes virkavalta kunnioita uuden, uljaan kaupungin rakentamisessa -ja vanhan hävittämisessä. Siinä sentään nosturit mahtuva työskentelemään kahdeksan kerroksisten kereoastalojen noustessa moderneiksi asunnoiksi, joiss...

  Muutin Hyvinkäälle 1969, ja 1970-luku herätti minussa elokuvafanin. Innostuksen yhtenä synnyttäjänä olivat intohimoinena Fassbinder, Länsi-Saksan suuri, ahkera tekijä ja hänen vakiotähtensä Hanna Shygulla. Effi Briestä ei ensimmäiseksi uskoisi raivokkaan ohjaaja teokseksi. Toissa vuosisadalle sijoitettu tarina toki on sisällöltään tuttu - yhteiskunnan ja parisuhteen eriarvoisuus ja sen työväen luokan nainen ja kylmä, tunteeton nousukas, vanhempi aviomies. Salakavala nuoren naisen olevinaan ritarillinen ja taidetta ymmärtävä nuoren vaimon "pelolla ja kummituksilla kasvattaja ja opettaja" Geert, joka manipuloi tavalla, mitä nuori Effi ei hoksaa älyllisellä tasolla, vaan reagoi psykosomaattisesti. Geert opettaa Effille "porvariston hillittyä charmia". Lääkäri määrää Effille päivittäistä kävelyä Tämä tutustuu puolalaiseen majuri Crampasiin, joka kertoo hänelle upeita tarinoita ja heidän välilleen syntyy ainakin Effin kannalta lohduttava, romanttinen suhde. Kun...

  Virginia Woolfin (1882-1941) pohjatarina - mitä kertookaan - jää ilmeisesti pseudotarinaksi. Lähes 400 vuotta kestävä naisen ja miehen itsenäisyys, riippumattomuus tai vapaus toisistaan myös parisuhteessa - tai sen pitkä ja keskeneräinen kehitys - jää omankin keskeneräisen ajattelun varaan, jos siihenkään. Enemmän kiinnostaa elokuvan aikaisempien vuosisatojen upea lavastus ja puvusta. Oliko se tuollaista, kysyy utelias katsoja. Vaan onhan Tilda Swinton varsin ilmeikäs ja valloittava nähtävyys sekä lordi että lady Orlandona. Parempi historiantuntemus Englannin historiasta jossakin Afrikassa auttaisi, mutta pieni kohtaus selittää, että ehkä mies Orlandollakin on tunteita muista päinvastaisista puheenvuoroista pitkin elokuvaa huolimatta. Kun en tunne kirjailijan alkuperäistekstiä, kuvittelen että se on osuvampi, kirkkaampi ja terävämpi. Pitäisikö katsoa uudelleen katsoa " K uka pel kää Virginia Woolfia ?" Katsoin elokuvan Cineastista

  Elokuun 2025 kotimainen elokuvavisa 1.Kenen tunnetun näyttelijän viimeinen viesti on kirjoitettu kahvilakuittiin: "Hyvä on olla kun on nolla. Hyvästi" 2.Kuka tekee viimeisen pääosansa Matti Kassilan elokuvassa Tulipunainen kyyhkynen 3. Kuka esittää naispääosaa - Ritvaa - Risto Jarvan elokuvassa Työmiehen päiväkirja 4. Entä kuka esittää koulukodin karjakkoa elokuvassa Tummien perhosten koti 5.Suomalaisen elokuvan historiaan kuuluu kaksi Elokuu -nimistä elokuvaa. Kenen ohjaamia ne ovat. Kuka esittää kanavanvartijaa vanhemmassa elokuvassa 6.Anna Erikssonin elokuvassa W esiintyy sairaanhoitajana kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saanut kirjailija - kuka 7.Kuka esittää Monaa eli Dominaa, valtaa käyttävää naista, elokuvassa Koirat eivät käytä housuja. 8. Kuka näyttelijä esittää Nukkekauppiasta Jack Witikan ohjaamassa elokuvassa Nukkekauppias ja kaunis Lilith? 9) Minkä elokuvan loppukohtauksessa nyrkkeilijä Olli Mäki ja hänen vaimonsa Raija Mäki kohtaavat heitä nu...

  Tuona vuona 1961 sain päähäni ylioppilaslakin. Silloin varmaan ajattelin, ettei unilla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Nyt jopa kirjoitan kalenteripäiväkirjaani, mitä aiheita ja keitä ihmisiä unissani on ollut mukana - jos muistan. Nyt satuin lukemaan, että "Kyyhkynen" perustuu jollakin tavoin Kassilan yksittäiseen uneen. Ja on sanottava, että tulos Kassilalle poikkeaa, hiukan film noiria, ihana kulkemista Helsingissä, sadunomaisuutta ja sattumuksia. Mietin omia unianiani. Kyllä riittäisi aiheita niin tragedioihin, komedioihin, kauhuun, toiveisiin, unelmiin, pettymyksiin, seksiin, mustasukkaisuuteen, voittoihin, tappioihin, syntymisiin, kuolemiin. Kyyhkysessäkin riittää aineksia ties mihin. Ja Tauno Palo muistaakseni viimeisessä pääosassaan tekee oivan roolityön, ei perinteisenä sankarina jos ei ihan antisankarinakaan. Nostan hattua edesmenneelle. Ja onhan siellä muitakin - Matti Oravisto, Toivo Mäkelä, Gunvor Sandkvist Kassilan kolmiodraamassa Sininen ...

  Jack Witikka: Nukkekauppias ja kaunis Lilith (1955) ***** Varmaan aikansa taloudellisesti uhkarohkein ja - mutta sisällöllisesti onnistunein ja arvokkain _ kokeilu Suomen Filmiteollisuudelta ja T,J.Särkält ä . Pikku Pieta rin pihan ja Pessin j a Illusia n ohjannut Jack Witikka saa luvan ohjata Valentin Chorellin käsikirjoittama otsikon elokuvan. Ja mikä huikea kokemus se onkaan kaltaiselleni kauniin ja idealistisen elämänasenteen katsojalle. Martti Katajisto , nukkekauppias ja vastustajansa totalitaaristaarisen Helsingin kenraalijohtaja Tauno Palo ja joukkonsa, mustiin, kiiltäviin kumitakkeihin pukeutuneet "miliisit". Heidän välillän kaunis Lilith, Hillevi Lagerstam kuin satujen ikiaikainen,aikuinen prinsessa.Mikä vaihtoehto suomalaisen elokuvanistorian sankarinäyttelijöiden taisteluvoitosta, ja siitä mille puolelle prinsessa asettuu - nukkejen ja lasten. Ja uskomaton pitkäotos unibaletista hyvän ja pahan välillä. Ja sattumoisin heitä asettuu tukem...

                                                                   Seilin kirkon saarnastuoli ja kirkkolaiva Nämä tähdet tulevat lähinnä muistoista ja niitten assosiaatioista eli merkityksistä minulle. Ruotsin sankarikuningas, joka perusti Turun hovioikeuden ja paljon muutakin, jonka patsas seisoo hovioikeuden päärakennuksen edessä, Kustaa II Aadolf, perusti myös Seilin saareen Leprahoitolaitiksen. Se valmistui vuonna 1964. Kävin juhannuksen jälkeen tänä vuonna kolmannen kkerran Seilissa, nyt ystäväni ja papintyttären kanssa. Niinpä mieleen jää historia, että erilaisten Seiliin sijoitettujen sairaitten ja mielenkin vikaisten potilaiden laitoksen ensimmäinen johtaja oli pappi ja - lääkäri. Hän kuoli tehtävässään seonneena mielisairauteen. Matkakumppanini oli papin tytär. Muistui eläv...

  Australialaiseen pikkujunttikylään palaa väärinkäsityksen takia pikkupojan taposta epäillyn maineessa aikuisena taitavaksi ompelijaksi Euroopassa ja ties missä opiskellut nainen kostoretkelle tuppukylään. Elokuvassa eletään lapsuuden ja aikuisuuden tapahtumia vuoron perään - ja lapsuuden henkilöt elävät aikuisuudessa niin ettei meinaa perässä pysyä. Häät, juhlat ja hautajaiset seuraavat - ja ihan tavallisen näköiset naisetkin tulevat lähes kaunottariksi päähenkilön Tillyn ompelusten myötä. Hänen äitiään Mollya pidetään hulluna, mutta ehtii ennen kohtaloaan näyttää viisautensa. Pienen kylän salasuhteet ja -siitoksetkin paljastuvat pikkuhiljaa, vaikka niitäkin riittää enemmän kuin tarpeeksi. Kosto on tarkoitettu ehkä enemmän koskemaan tuollaista pienen junttikylän synnyttämää ahdasmielissyyttä kuin sen ihmisiä, ja tuntuu siksi uskottavalta - ja jopa jotenkin oikeitetultakin. Tulee mieleen myönteisempi Aapelin tekstiin perustuva Jack Witikan Pikku Pietarin piha Katsoin...

  Jiri Menzel; Tarkoin vartioiduta junat (1966) **** * Jossain Jiri Menzel (1938 - 2020) muistelee, että lapsuuden kodissa äiti aina pelkäsi, että isä joutuu vankilaan poliittisesti sopimattomien ja härskien puheittensa takia. Tämä taitaa olla taustana elokuvassa, missä nuori junanlähettäjä Milas pienellä juna-asemalla on pikemminkin kiinnostunut junassa työskentelevässä Masasta kuin saksalaisten hallitsemassa Tsekkoslovakiasta ja sodan uhasta myös paikkakunnalla. "Kiltti" Masa vie Milasin kuitenkin sänkyyn. Milas saa ennenaikaisen siemensyöksyn, kokee epäonnistuvansa ja yrittää itsemurhaa. Hän pelastuu ja saa ohjeeksi kokeilla kokeneempaa naista. Hän kysyy miehiltä neuvoa, jopa asemapäälliköltä tämän vaimoa ja papilta apua. Vastaukset ja tilanteet ovat yhtä aikaa sarkastisia ja absurdeja. Muutenkin asemalla ei ole paljonkaan töitä, seksuaalisväritteiset vitsit ja seksikin siellä mukavasti elää. Ja sitten tulee paikalle vastarintaliikkeen nainen Victoria. Hän tuo ...