Chloe Zhao: Nomadland (2020) ****

 

Onkohan tämä runollinen indie -elokuva nykyajan western, niinkö on sekä USA että onneksi osan sen elokuvatuotannostakin muuttunut. Nomadeja - kannattaa etsiä käsitteen alkuperää ja nykymerkityksiä - on tämän elokuvan merkityksessä kymmeniä ellei satoja tuhansia - useimmat aika iäkkäitä kapitalismin käänteiden, seurauksien, syrjäytettyjen ja kenties itsekin systeemistä syrjäytyneiden ihmisten hajallaankin asuva, mutta elämänkokemuksen yhdistävä joukko.

Elokuvan nomadit elävät pitkin laajoja autiomaita, vaihtavat entisen elämänsä kokemuksia ja tavaroita, usein kuten päähenkilö Cern, 50-60 -kymppinen nainen kuluneissa asuntovaunuissa, Rahaa ei paljon ole eikä turhaa kulutusta, yhteistä vegaanikeittoa nautitaan ekologista kestävyyttä Linda Mayn, oikean nomadin avulla ja vaeltavan kansanosan henkisen gurunsa Bob Wellsin väljän filosofian suojaamina, turvallisina, ilman kuoleman pelkoa. "Nähdään jossain" sanotaan jonkun lähtiessä, ei koskaan hyvästi.

Jossakin vaiheessa minulle alkaa selvitä, että tämä elämäntapa ilmentää amerikkalaista perinnettä, itsenäisyyttä, uskallusta toimia valtakulttuurista irrallaan, sitä satunnaisesti hyödyntäen

Kuten hyvä ystäväni jotenkin sanoi minulle, että tästä elokuvasta minäkin kuulemma pidän vaikka se on amerikkalainen, niin varmaan käsitykseni tuosta Pohjos-amerikkalaisesta USA:sota ehkä hiukan laajeni. Muistui taas mieleen, että USA ei ole vain Trump eikä Venäjä pelkkä Putin.

Elokuvan voi katsoa Areenasta