Jukka Virtanen: Noin 7 veljestä (1968) *

 

"Oletko sinä aina noin vakava", on minulta kaksi naista kysynyt ihan tosissaan. Toinen Ghanan pääkaupungissa Accrassa ja toinen alan miesten kapakassa Martinkadulla Turussa. Nyt kirjoitan tämän blogitekstin sen mukaan, että vastaisin myönteisesti kysymykseen.

Elokuva on ylivauhdikkaan holtiton, analysoimatta sen tarkemmin Sherwoodin Robin Hoodin sankaruutta kuin Seitsemän veljeksen aikansa suomalaismiehiä näitä mielikuvituksellisesti ja muka hauskasti kuvaileva ja posketon tarina. Se on tehty aikana, jolloin ei montakaan suomalaista laatuelokuvaa tehty. Ilmestymisvuonna näki päivänvalon 12 uutta kotimaista pitkää elokuvaa. Niistä Peter von Baghin Suomalaisen elokuvan kultainen kirja kertoo erikseen kolmesta. Niiden joukossa ei ole Veljeksiä, joka sai tuona vuonna noista eniten katsojia.

Saman kirjoittajan, minun elokuvan yliminäni Suomen taiteen lähihistorian teoksessa Sininen laulu itse Pertti Pasasesta eli Spedestä Jaakko Pakkasvirta mainitsee mm. "Palavereissa oli aina ahdistava kiire ja tiukat pelisäännöt. Hän kuunteli ihmisiä, mutta vain korvan neljänneksellä".

Tuokin esimerkki vahvista joistakin teksteistä saamaani kuvaa sisäisesti epävarmasta vallanhaluisesta, mutta monipuolisesta miehestä joka esiintyessään näytti päinvastoin pinnallisesti hauskalta.

Tässä elokuvassa kaikilla, naisia ehkä parisenkymmentä vanhemmilla miehillä oli Dannya lukuun ottamatta parta. Miehet olivat kuin kliseistä temmattuja ja hakemalla temmatta Sherwoodin ja Suomen metsien epä- tai pelkkiä sankareia, naurattavia tai pikemminkin naurettavia. Ja ah, nuo nuoret suomalaiset kaunottaret Venlaa myöten, avokaulaisia, hoikka- ja paljasäärisiä palvelualttiita neitokaisia. Joskus tuntui että joku nainen hymähtikin enemmän koko tilannekomiikan hölmöydellae kuin itse juonelle. Samoin lastenvaunuissa istuva pikkuinen poika katsoi varmaan ihmeissään tapahtuman liioiteltua vauhtia saatikka tarkoitusta todella ymmärtämättä. J tietenkin - sisäisesti ristiriitainen Spede - kahdessa vastakkaisessa roolissa - ja sankarina valloitti neidonkin viereensä. Ihanaa saada elokuvassa nuori nainen viereensä.

* * *

Katsoin tämän elokuvan hyvän ja reilun, 70-vuotiaan blogianikin seuraavan elokuva- ja musiikkiaktiivin ehdotuksesta. Meillä on toki paljon yhteisiä suosikkeja, mutta osaamme olla eri mieltä riitelemättä - kuten tästä elokuvasta. Hän on erinomainen keskustelija ja väittelijä, ei parralla miehisyyttään korostava, vaan pikemminkin pitkällä kikkuratukallaan kunnioittanee naisia.