Paul Thomas Anderson: Licorice Pizza (2021) **½

 

Ystäväni vihjasi "huumorimielessä" tämän elokuvan Areenasta maistelemaan Lakritsi Pizzaa. Se taitaa olla symbolinen nimi elokuvan sisällölle - tiedä häntä.

Eletään taas jenkeissä ja elokuvamaailmassa keskellä 1970-luvun öljykriisiä Tuleva 15-vuotias liikemies Cary ja 25-vuotias kouluvalokuvaaja Alana mittaavat toistensa ajatusmaailmoja ja tunteita. Alanalla riittää ottajia elokuvatähteä ja nousevaa poliitikkoa myöten, toki Caryllakin. Mustasukkaisuuskin pilkistää esiin, ja välillä on Caryn hulvatonta vesisänky- ja flipperibisnestä Alanan tyhjällä polttoainetankilla takaperin alamäkeä hurjastelemista.

Oli pakko miettiä, onko tämä huumoria, ja jos niin tykkäsinkö. Sen verran vierasta taitaa tuon jenkkien sisäilmapiiri minulle olla, etten oikein tiedä. Ehkä Trump on nostanut vastenmielisyyttä amerikkalaismenoa kohtaan. Siksi en osannut ainakaan nauttia elokuvan varsin hektisestä menosta.

Alana on ikään kuin hyvinkin tietoinen maailman tilanteesta ja liikemaailman pinnallisuudesta, mutta kuitenkin mutta rahalla, vesisängyillä ja flippereillä elävä keskenkasvuinen poika sitten vie hänen sydämensä.

"Omnia vincit amor" seisoo Turun Vähätorin rakennuksen seinässä. Olen jo aiemmin epäillyt sen paikkansa pitävyyttä.