Ruma Suomi; Helsingin rumat utopiat ***½

 

Helsingin kaupungissa ovat sijainneet elämäni pitkäaikaisimmat työnantajat - Helsingin kaupunki ja SAK, Mutta ehkä onneksi ei sentään kaksi varsinaista työpaikkaa, Lemmilän vastaanottokoti kaisloittuneen Ridasjärven rannalla Hyvinkäällä ja Kiljavan ammattiyhdistysopisto Nurmijärvellä lähdepohjaisen ja puhdasvetisen Sääksjärven rannalla. Kumpikin noin tunnin automatkan päässä Helsingistä.

Pääosan dokumentista tarjosivat kuitenkin Helsingin Pasila, Fredriksberg ja Merihaka, missä lähellä SAK:n päämajaa monet keskusjärjestön ammattiliitot pitivät toimistojaan. Ainakin entinen Puu-Pasila olisi ennen "rumimman kaupunginosan" mainetta voinut yhtä hyvin kehittyä Käpylän vertaiseksi kaunottareksi. Vaan siitä tulikin tekniikan onnela. Se kuten sitten Merihakakin toteutettiin jakaen liikenteen kaksikerroksiseksi.- autoliikenne maan alle ja ihmiset maanpäälle .

Koneromantiikkaa robottivisioineen ja liikenne- ja jalkakulkukieltomerkkeineen jakaa niin asukkaitten kuin ulkopuolisten mielipiteen Samaa tapahtuu ainakin Turussa, joka kasvuideologian huumassa on Helsinkiä onneksi pienempi.

Pasilan Toralinna jää arvoitukseksi - ainakin nimensä alkuperän suhteeksi - myös siksi että se on ehkä muuttunut dokumentin toistakymmentä vuotta tekemisestä.

Yleisesti väitetään että ilmiö liittyvät väestön keskittymiseen ja autotoistumiseen. No mistähän ne johtuvat. Mietin K ja M kirjaimilla alkavia ilmiöitä.