Teemu Nikki: Sata litraa sahtia (2024) *

 

Ei uskoisi saman miehen ohjaamaksi kuin "Mies joka ei halunnut nähdä Titanicia"- En ole minä sitäkään nähnyt, ja ellei elokuva- ja muu ystäväni, nainen, olisi suositellut sahdin hurmaa, en tätäkään


Ohjaaja olisi ensin halunnut sahtiorjiksi miehet, kuten yleensä viinan kanssa riehuvat yleensä ovat ja ehkä tappavatkin jonkun, vaikkapa mustasukkaisuudessaan vaimonsa. Mutta hän on sitten löytänyt kaksi jostakin kummallisesta syystä sopivaa naista Elina Knihtilän ja Pirjo Lonkan.

Mutta onhan sukupuolten välisen tasa-arvon nimissä tehty muutakin arveluttavaa kuin viinan litkiminen ja varastaminen yhtä vahingollisesti kuin tässä löperössä tarinassa.


Naiset voivat osallistua ampumaan ja sotimaan armeijassa, he voivat papin kaavussa levittää yhtä sujuvasti taikauskoa ja läpiä päähänsä kuin kirkkoherrat, he voivat kerätä rankinpisteitä kone- ja isku-urheilussa ja heitä näkee yhä enemmän myös rikos- ja väkivaltatilastoissa.


Raastavaa ja mieleni pahoittavaa oli hyvää perinnejuomaa pilkaten ja siitä muka voimaa saaden arveluttavaa elämäntapaa jatkamaan.


Itse käyn turhankin usein "alakerran olohuoneessa" pilsnerillä, mutta ei se minulle voimaa riehumiseen, v....ilemiseen tai muitten kiusaamiseen anna. Olen siihen toki jo liian vanhakin.

Kommentit

  1. rm: melkein samaa mieltä. lehtien tähtien ja sepustusten määrää ja sisältöä ihmettelen.
    ei naurattanut kertaakaan. suomen oskar-ehdokas?! jos yritettiin sanoa jotain yksinäisyydestä,
    niin ei oikein mennyt perille. pieruhuumori vielä puuttui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvan voi myös nähdä toisen sisaren(Pirjo Lonka) tarinana. Kertomus miksi hän jäi kotitilalleen siskonsa kanssa ja miten hän lopulta sieltä lähtee ja olihan hän yksinäinen. Jokainen elokuva on katsojan silmissä ja jokainen näkee mitä haluaa nähdä.

      Poista
  2. Kiitos anonyymille näkökulmasta. Hössötys ja sekoilu vaikeuttavat "toisen sisaren tarinana"näkemistä.

    Siksipähän tämä blogi on olemassa, että jokainen voi kertoa omat ajatuksensa ja tunteensakin, toiset vähän rauhallisemmin, toiset äkkivääremmin.
    Oikeastaan ne antamani tähdet ovat hankalia. Ne eivät ainakaan kerro elouvan elokuvataiteen laatua, koska en ole sen asiantuntija, enemmin kerron "tykkäämisestä"

    VastaaPoista
  3. Vähän vaikeasti hahmotettava elokuva - minulle näyttäytyi halpana muka-huumorina, lukuunottamatta juuri noita muutamia elokuvan lopun hetkiä, joissa välähdys surullista elämäntilannetta johon siskokset ovat ikäänkuin joutuneet

    VastaaPoista
  4. "Ikäänkuin joutuneet". Toisaalta . Tosin tuntui, että vaikka naisetkin ovat kulttuurin tuotteita, niin minusta tuntuu väärältä näyttää elokuvassa esimerkkiä ja mallia miten helposti se tapahtuu

    VastaaPoista

Lähetä kommentti