Paul Verhoeven: Elle (2016) ****

Isabelle Huppert eli Elle

 

Jätän yhden tähden antamatta ainakin siitä syystä, että eloluvan voi niin monella tavalla käsittää väärin - eikä hoksaa sitä itse. Lukija voi puuttua minun väärinymmärryksiini, varsinkin kun pääroolissa on nainen eli Elle.

Elle on väkivaltavideofirman johtaja ja menestyvä alan kilpailussa. Tuotettaviin videoihin sisältyy tietenkin myynninedistämiseksi myös julmaa ja ällöttävää seksiä. Vaan sitten Elle tulee naamioituneen miehen raiskaamaksi. Hän ei reagoi kuten törkeimmän alistusteon uhrin jo tutkimusten mukaan pitäisi. Hän jatkaa elämäänsä ja työtänsä kuten ennenkin, mutta yrittää samalla selvittää raiskaajaan henkilöllisyyttä. Hän myös varustautuu uuden raiskauksen varalta sitä varten pippurisumutusten yms. avulla.

Mutta teot toistuvat, ja samalla paljastuu Ellen synkkä menneisyys sarjamurhaajan tyttärenä. Tärkeämpää kuitenkin on mielestäni ura menestyvänä liikkeenjohtajana, jonka on kestettävä kova maailma raiskauksia myöten. Äärimmäisyyksiin tarina menee siten, että Elle saa viimeisessä raiskauksessa orgasmin. Niinpä raiskaaja ja raiskattu ystävystyvät.

Niinpä minulle raiskaajan tapetuksi tulemisesta huolimatta näen tarinan uskottavana todellisuuskuvauksena siitä, että työ tekee kaltaisekseen. Kun tekee raakalaistuotteita, on kestettävä niitä itsekin. Isäni sanoisi: Tottumus on toinen luonto.