Hannu Kahakorpi: Lumikit (1986) *****

Liisamaija Laaksonen vuonna 1965

Tämän elokuvan nimi voisi olla Naiset naiset naiset. Sen verran varttuneempia elämää kokeneempia ovat Anja Pohjola, Eeva-Maija Haukinen, Kaija Pakarinen ja erityisesti myös sivuosassa esiintyvä käsikirjoittaja Liisamaija Laaksonen kuin Tytöt tytöt tytöt.

Elokuva on myös mestarinäyte siitä, mitä Ylen televisioteatteri ja erityisesti sen elämää kokeneet naiset voivat saada aikaan. Lumikeissa on pelkästään naisia, eri syistä sairaalan naistenosaston potilaita ja hoitajia. Yöhoitaja pesee hiljaisena hetkenä potilaiden sukkahousuja, kunnes huone vitosen kaksi potilasta hakevat hänet tositoimeen, nuori, lasta odottava hoitaja pelastaa viimeisellä työvuorollaan yhden Lumikin hyppäämästä ikkunasta.

Pääosissa ovat kuitenkin Lumikkien keskustelut ja yksinpuhelut, väärinkäsitykset, haukkumiset, anteeksipyynnöt. Myös tarinat erilaisista miehistä, parisuhdekokemuksista, vastuusta lapsista, onnettomuuksista ja äidin kaipuusta ovat vahvoja, liikuttavia ja uskottavia. Miehen on ehkä vaikea käsittää, mitä kaikkea Liisamaija Laaksonen työkavereineen haluaa kertoa, mutta viisaalta ja sydämensivistyneeltä se tuntuu.

Mainio on myös valintaperuste, miksi käsikirjoittaja on valinnut ohjaajaksi Hannu Kahakorven, miehen: "Hän on niin kiltinoloinen mies".