Anders Engström: Isabella ***½

 

Ilmeisesti Vaasassa kuvattu elokuva herättää kirkkoon kuulumattomassa ja uskonnottomassa ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita. Mietin tässäkin, että miksi sekoittaa Jumalaa ja kirkkoa varsin yleiseen tarinaan miehestä, joka on kahden naisen pauloissa, toisen kanssa naimisissa ja toiseen, lapsuuden ystäväänsä rakastunut.

Mutta sitten muistuu mieleeni Samuli Parosen aforismi; Ei kirkosta voi Suomessa erota, se on täällä kaikkialla. Niinpä - nyt Kristillisdemokraatit menevät ehkä hallitukseen vartioimaan kansakunnan kaikkein ahtaimpia moraalisääntöjä.

Toisaalta mediaakin sosiaalista mediaa myöten on vaikea välttää. Kyllä sielläkin tunnettuja ihmisiä käsitellään ensin ylistävin ja sitten jostakin yksityiselämään liittyvästä syystä armottomalla moralisoinnilla.

Yhteenvetona tarinasta olisi voinut tehdä uskottavamman ilman Jumalaa. Ihmisyksilöillä - tässä tapauksessa naisilla - on salaisuuksia, joitten kertominen tai käsitteleminen on patriarkaalisessa maailmassa lähes mahdotonta. Kun ne sitten pakostakin paljastuvat, on seurauksena kriisejä, mutta parhaimmillaan vapaus.