Lars Kraume: Hiljainen vallankumous (2018)




                        Itäsksalaiset opiskelijat protestoivat Unkarin kansannousua vuonna 1956

Taas kuten unkarilaisen Törökin elokuvassa 1945 käsitellään Unkaria ja nyt myös jalkapallosankari Ferench Puskasia, jonka väärin uutisoidusta kuolemasta Unkarin kansannousussa opiskelijat saavat opettajalle ja kouluviranomaisille keksityn ja epäpoliittisen syyn kahden minuutin hiljaiselle hetkelle luokassa. Vuoden 1956 DDR:ssä hiljainen hetki saa käsittämättömän dramaattiset seuraukset: opiskelijoitten keskinäistä lojaalisuutta koetellaan ja suhteet rakoilevat. Mutta ennen kaikkea heidän vanhempiensa vaietut historiat vuoden 1953 kansannousun aikana panevat poikien ja erityisesti heidän isiensä suhteet koetukselle.

Pääsyyllisen ja aloitteentekijän paljastamiseksi hiljaiselle kaksiminuuttiselle käytetään opiskeluoikeudella kiristämistä, ristiin kuulustelua, puolitotuuksia ja ties mitä totalitaarisen järjestelmän keinoa. Vallankäyttäjät ovat elokuvassa psykologisesti taitavia ja uskottavasti näytelttyjä. Kun lopulta koko luokka erotetaan ja opiskelijat kysyvät Theolta, porukan johtajalta mitä tehdään, on vastaus yllättävä: jokainen valitse itse oman tiensä. Ja seuraus on sitä mainiompi. Se paljastuu joulun ajan junassa, joka kulkee sen aikaisten Saksojen rajan yli.

Elokuva perustuu 1939 syntyneen opiskelijan, Dietrich Gartskan  tekstiin tositapahtumista, missä hän itse on yksi elokuvan opiskelijoista.

Kommentit

  1. Nuoret joutuivat tekemään vaikean valinnan: ollako lojaali ystävilleen vai perheelleen? Tai viime kädessä poliittiselle järjestelmälle? Koulutarkastaja oli kuvattu sadistiseksi ihmishirviöksi, tunteettomaksi koneiston osaksi. Mieleeni tulivat erään entisen työtoverini puistattavat sanat: "Kommunismissa on käytettävä joskus koviakin otteita."

    VastaaPoista
  2. Niin ja Theon vastaus on hieno: sanoessaan, että "jokainen valitse itse oman tiensä" hän osoittaa käytännössäkin vastustavansa totalitarismia. Hän ei halua olla johtaja, jota toisten on toteltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajaattelen, että Theo tuon prosessin aikana lopullisesti, että totalitarismia ei pidä hyväksyä eikä hänen toisten puolesta päättää, mitä heidän tulee tehdä omalle elämälleen

      Poista

Lähetä kommentti