Chloe Zhao: Nomadland (2020) ****
Onkohan tämä runollinen indie -elokuva nykyajan western, niinkö on sekä USA että onneksi osan sen elokuvatuotannostakin muuttunut. Nomadeja - kannattaa etsiä käsitteen alkuperää ja nykymerkityksiä - on tämän elokuvan merkityksessä kymmeniä ellei satoja tuhansia - useimmat aika iäkkäitä kapitalismin käänteiden, seurauksien, syrjäytettyjen ja kenties itsekin systeemistä syrjäytyneiden ihmisten hajallaankin asuva, mutta elämänkokemuksen yhdistävä joukko.
Elokuvan nomadit elävät pitkin laajoja autiomaita, vaihtavat entisen elämänsä kokemuksia ja tavaroita, usein kuten päähenkilö Cern, 50-60 -kymppinen nainen kuluneissa asuntovaunuissa, Rahaa ei paljon ole eikä turhaa kulutusta, yhteistä vegaanikeittoa nautitaan ekologista kestävyyttä Linda Mayn, oikean nomadin avulla ja vaeltavan kansanosan henkisen gurunsa Bob Wellsin väljän filosofian suojaamina, turvallisina, ilman kuoleman pelkoa. "Nähdään jossain" sanotaan jonkun lähtiessä, ei koskaan hyvästi.
Jossakin vaiheessa minulle alkaa selvitä, että tämä elämäntapa ilmentää amerikkalaista perinnettä, itsenäisyyttä, uskallusta toimia valtakulttuurista irrallaan, sitä satunnaisesti hyödyntäen
Kuten hyvä ystäväni jotenkin sanoi minulle, että tästä elokuvasta minäkin kuulemma pidän vaikka se on amerikkalainen, niin varmaan käsitykseni tuosta Pohjos-amerikkalaisesta USA:sota ehkä hiukan laajeni. Muistui taas mieleen, että USA ei ole vain Trump eikä Venäjä pelkkä Putin.
Elokuvan voi katsoa Areenasta
rr:. Pidin kovasti tästä. Luulen samastuneeni naisvaeltajaan, vaikka itse en moiseen pystyisi. Nomadien yhteisö kuvasi ihmisten keskinäistä olla täydellisimmillään, autan,mutta en odota vastineeksi mitään. Eilen illalla tulikin sitten Aldomovar, oikeastaan liian pian nomadien jälkeen, koska se pyyhkäisi kaiken muun yli.
VastaaPoistaHei rr. En ainakaan heti osannut hoksata siniun samaistuneesi Ferniin., mutta miksippå ei. Minä samaistuin hiukan siihin Daveen, joka yritti taltuttaa Ferniä. rikastuttava elokua, pitääpä etsi Aldomovar
Poista