Stanley Kubrick: Hohto (1980)
 |
| Stanley Kubrick |
Kun taas kerran lukee, miten perfektionisti ohjaaja on rääkännyt jopa lapsinäyttelijöitä pisteeseen, minkä seurauksena esim. pikkupoikaa näytellyt Sammy Duval on kertonut menettäneensä, ei voi kuin ihmetellä käsitettä elämää suuremmat elokuvat.
Tulee jotenkin mieleen myös Veikko Aaltosen Dinosaurus ja sen Rauni Mollberg, ja Milka -elokuvan seuraukset alastomana esiintyneelle alaikäiselle Irma Huntukselle. Anna Paavilaisen Kaksi ruumista rannalla, minkä sanoma on kirkas: ei näyttelijän elämää voi uhrata elokuvataiteen milloin minkäkin genren alttarille.
Muistaakseni toinen rannalta löytynyt ruumis eli Laura Birn sanookin jotenkin niin, että onneksi tosielämä ei ole niin kamalaa kuin monet elokuvat.
En missään tapauksessa katso Hohtoa uudelleen enkä anna sille tähtiäkään, vaikka useimmat kriitikot antavatkin täydet viisi. Entä tämän tyyppisten elokuvien seuraukset epätoivon partaalla jo elävien ihmisten tulevaisuudelle, mietin.
Kommentit
Lähetä kommentti