Zaida Bergroth: Tove (2020)

Ihana elokuva ja lumoava Alma Pöysti inhimillisenä, pelkäämättömänä, vapaana ja haavoittuvana Tovena vuodesta 1944 siihen saakka kun suhde Viveca Bandlerin (Krista Kosonen) kanssa päättyy ja hän tapaa Tuulikki Pietilän Maailmankuulujen muumien tekijä "joutuu" myymään taiteilijan vapauden maksaakseen iloisen, jopa riehakkaan elämäntyylinsä ja vuokransa.

Tietokilpailuystäväni kysyi, onko elokuva myös rakkauselokuva. Vastasin empimättä kyllä - niin aistillisen rakkauden kuin rakkauden hyvää ja oikeaa pitävän voiman ylläpitäjänä lämmin ja viisas kuvaus.

Elokuva avaa myös väljästi tarinan Toven alter egon Muumipeikon ja Ny Tidin päätoimittajan Atos Wirtasen (Shanti Roney) eli Nuuskamuikkusen suhdetta. Hahmot Tiuhti ja Viuhti viittaavat taas Toven ja kaupunginjohtaja Erik von Frenckelin tyttären, Lilla Teaternin johtajan Vivica Bandlerin lyhyeen, kiihkeään suhteeseen.

En ihmettelisi, jos monestakin tuntuisi tutulta tuo "kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu". Syyslaulu on Tove Janssonin "ainoa" rakkausruno. Toki aina on mieltäni askarruttanut nuo siteeraukseni kaksi ensimmäistä säettä.

Höstvisan/ Syyslaulu 

Nyt rakastan kai vähemmin kuin ennen rakastin, 

mutta enemmän kuin koskaan saa tietää.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,

pois kesän kukkaset syksy vie."

*****