Veikko Aaltonen: Tuhlaajapoika (1992)

Aikoinaan vuoden parhaaksi elokuvaksi valittu kotimainen. Esko Salminen pitää perverssin, masokistisen psykiatrin roolia tärkeimpänään, vaikka ensin aikoi kieltäytyä siitä.

Elokuvaa katsoo toisaalta dekkarina, toisaalta tragikomediana. Pääosiin nousevat kuitenkin Hannu Kiviojan esittämän vankilasta vapautuneen Esan suhteet manipuloivaan psykiatriin, toivetta herättävään naiseen (Leea Klemola), alamaailman miehiin ja jopa humaaniin rikospoliisiin (Sulevi Peltola).

Elokuvassa on välillä kammottavia kohtauksia, mutta psykiatrin ja Esan mielenliikkeitten ja muutosten seuraaminen koukuttaa - ainakin tällaista psykologisointiin taipuvaista katsojaa. Pakosta tuli mieleen myös Lemmilän ja koulukotipoikien myöhemmät vaiheet.

****