Klaus Härö: Miekkailija (2015) Täydennystä

Haapsalun rautatieasema, minne tulee junia vain elokuvissa

Yksilöjen kautta koko maailmaan -tarina vailla vertaa. Härön elokuva, mistä itse eniten pidän. Yksi syy liittyy Haapsaluun, missä olen vieraillut neljä kertaa. Viimeisen kerran nähtyäni jo tuon elokuvan ja kertoakseni ystävälleni ja toverilleni kaiken minkä tiedän Haapsalusta ja sen rautatieasemasta.

Hänkin on  nähnyt Miekkailijan, ja kun syksyn sateisena iltana  etsimme lämminhenkistä paikallista kapakkaa, näemme mielessämme elokuvan koulun ja kolkkojen tapahtumien pimeät kujat. 

Kun korona hellittää, lähden Haapsaluun. Ehkäpä kohtaan jonkun elokuvan koulun tulevista miekkailijoista.

Lembit Ulfsak (1947 -2017) isoisänä, joka joutuu elokuvassa kuljetettavaksi ilmeisesti Siperiaan, tekee unhumattoman, ehkä viimeisen roolinsa.

Täydennystä

Lehtien esittelyteksteisstä voi lukea, että se on elokuva rakkaudesta. Toisaalta voi ajatella että päähenkilön ja nuoren naisen välinen rakastuminenon ympätty siihen ohjaajan tapaan päättää  elokuva onnelliseen ja kauniiseen  loppuun. Sopiihan se siihen, mutta elokuva on myös kertomus jopa sodasta  ja poliikasta. Päähenkilöllähän on rasitteena Stalinin ajan Neuvostoliitossa merkintä Saksan passista. Se puolestaan on koulun rehtorille, Neuvoliiton miehelle liikaa, joten miekkailija vangitaan, niin ja hänet vapautetaan kun Stalin kuolee vuonna 1953. Elokuva onkin ennen kaikkea kertomus vapaudesta.

Erityinen voima elokuvassa on taistelu siitä, miten lasten luottamus syntyy. Se ei synny vain taidosta opettaa miekkailua. Perääntyminen suunnitelmasta osallistua miekkailukilpailuun Leningradissa saa ainakin yhden tytön halveksimaan opettajaa, kunnes tämä kerää itsensäkunnioituksensa lähtemään kilpailuihin.

*****

Miekkailun alkeita