Roland af Hällström: Noita palaa elämään (1952) ***½, uusi teksti
En muista minkä ikäisenä olen tämän alastomuuskohua ja sensuuria seuranneen elokuvan ensimmäisen kerran katsonut. Varmaan seksuaalihormonit jylläsivät enemmän kun nyt kun katsoin Noitaa eli 22-vuotiasta Mirja Manetta uudelleen.
Muutenkin tunnettu näyttelijäkaarti sai vauhtia tapahtumineen kun
välillä "tuulen viemää" lisäsi tunnelmaa. Se vei jopa
Toivo Mäkelänkin lopulta Noidan syliin. Jotenkin on myös helppo
päätellä että elokuva perustuu Mika Waltarin tekstiin.
Taikauskoiset vanhemmat miehet ja naiset, kartonosuku, taidemaalari
ja tiedemies tekevät aikakontestiin sopivan ja tavallaan uskottavan
kokonaisuuden, missä menneisyydellä, hautakuopalla ja suolla on
suomalaisuudesta ja historiasta koossa pitämisen rakentamisessa
merkittävä tehtävä mustavalkoisessa elokuvassa.
Jo
kotimaisen elokuvahistorian kannalta kannattaa katsoa
Yle Areena
Kommentit
Lähetä kommentti