Ingemo Engström: Pako pohjoiseen (1986) ****

Pako pohjoiseen Johanna

 

Vastoin lukemaani ja kuulemaani kiritikkiä pidän paljon suomalais-saksalaisesta elokuvasta. Runsaat tähdet annan itse Klaus Mannin kirjan aiheesta eli 1930 luvun nousevan natsi-Saksan vastarintaliikkeen Johannasta, joka pakenee ystävänsä Karinin perheeseen Helsinkiin. Tämä veli Jens on avoimesti Saksan suuruuden lumoissa ja toinen veli Ragnar unelmoi vapaudesta. Johanna rakastuu Ragnariin, ja he jatkavat pakomatkaa niin pohjoiseen kuin Suomessa pääsee. Johanna saa tiedon,että hänen aatteellinen ystävänsä on kuollut, ja tuntee velvollisuudekseen palata kotimaahansa. Paljastuu, että Ragnar ei ymmärrä lainkaan Johanna saksalaista ja ajatuksellista identiteettä.

Johanna pääosin vakava ilmeettömyys puhuu itse asiassa ilmeikkäästi hänen pohjimmiltaan surumielistä mielialaansa, ja liikutun sitä katsoessani, Ehkä hän kokeen, että monet ovat menettämässä inhimillisyytensä, toivonsa ja rakkautensa - ei yksin hän. Johannan ja Ragnarin hyvästely on herkkä ja kaunis.

Yle Areena