Ingmar Bergman: Kesäyön hymyilyä (1955) ****½

Kesäyön hymyilyä

 

Ehkä elokuva on ohjaajan elokuvataiteellinen analyysi ja diagnoosikin erilaisista käsityksistä, tavoista ja elämänvaiheista rakastaa.

Miten himoita rakkautta ja seksiä, mutta pelätä sitä syntinä, olla mustasukkainen - ei puolisostaan, vaan rakastajastaan, solmia avioliitto 16-vuotiaan tytön kanssa ja säilyttää tämän neitsyys, hyväillä puolisoaan ja unelmoida, että hyväiltävänä onkin entinen rakas, kuuluisa näyttelijä tai toimia kuin elokuvan vapaa, iloinen ja kahleeton palvelija Petra eli Harriet Andersson, joka kertoo nuoremmalle neitsytrouvalle kuinka ihanaa on rakastella, jos rakastaa.

Elokuva tuo jo nimensäkin mukaa mieleen tekijän edellisen aikaisemman Viettelysten. Siinäkin loistaa jo Harriet Andersson. Ehkä ei aivan turhaan väitetä. että Bergman oli seksiaddikti, sillä myöhemmissä elokuvissa paljasta ihoa alkoi näkyä yhä enemmän. Tässä rakkaus ja seksi sen osana kerrotaan 1800-luvun lopun Skånen säätyläisten ja uskonnollisen moraalin kontekstissa.

Elokuvan voi katsoa Vaski-kirjaston cineast.fi sivuilta