Claire Denis: Hyvää työtä (1999) Hyvää työtä ***

Hyvää työtä

 

Kyllähän pitää ennustaa, mitä ajatuksia ja tunteita minulla herää, kun aiheena ranskalainen muukalaislegioona Djipoutissa Afrikan sarvessa, maskuliinisuus ja kateus tai mustasukkaisuus. Ei tarvitse lisätä kuin maskuliinisuuden väärä korostuminen sotilasmaailmassa ja miesten välisen kilpailun tyhmät tuhoseuraukset.

Tarkkanäköinen ohjaaja -pakko sanoa nainen - osaa kuvata miesten kolmiodraamaksi tavallaan muuttuvan tarinan, missä valkoihoiset miehet vieraassa kulttuurissa kadottavat ihmisyyttään ja itseään. Loistava koreografia korostaa tai paljastaa koko asetelman mielettömyyden tai seuraukset.

Elovaa pidetään yhtenä maailman parhaista. Ehkä niin on elokuvataiteen arvostelun kannalta, mutta minua, josta on iän myötä tullut yhä selkeämmin pasifisti, välillä kuvotti kersantin, majurin, rappukäytävästä vastasyntyneen poikavauvan aikuiseksi kasvaneen legioonalaisen keskinäinen vääntö.

Onko elokuvan opetus niin yksinkertainen, että näin ei saisi toistua?

Vaan toistuu.

Yle Areena