Antti Peippo: Sijainen (1989) *****

Äiti ja Antti Peippo

 

Antti Peippo: Sijainen (1989) *****

En varmaan kaikkea ymmärrä, ja pitkään kesti ennen kuin tajua mitä elokuvan nimi tarkoittaa. En halua kertoa sitä, se voi pilata sen pelon sekaisen jännityksen mitä 54-vuotiaana terminaalisen syövän rasittamana Peippo ja samana vuonna kuollut on pystynyt saamaan ainakin minussa aikaan, tuollaisen intiimin ja herkän lapsuutensa kertomuksen.

Taitavana elokuvan ammattilaisena - ohjaajana ja lähes kaikki ikätoverinsa Risto Jarvan elokuvien kuvaajana - hän yhdistää oman ja perheensä patologian ja tuntemansa vanhempien häneen kohdistaman häpeän sotaan, uskontoon, tiukkaan kasvatuskuriin ja kansassa ilmenevään pärjäämispakkoon. Kaikki se ei sovi aralle ja säikylle Antille niin kuin hänen lahjakkaalle ja elävälle veljelleen Maurille, joka ajaa kelkalla kuorma-auton alle ja kuolee kuusi päivää myöhemmin kuin isänsä rintamalla tarkka-ampujan osuman seurauksena.

Sitäkin jään miettimään, mitä tarkoittaa, kun Antti kertoo viimeisen elinvuotensa olleen hänen onnellisin. Silloin hän tuntee suhteen omaan itseensä ja elämään ratkaisevasti ei-kuolleeksi.

Elokuvan voi katsoa Yle Areenassa ja siitä voi lukea Risto Jarva -seuran sivuilla