Jacques Tati: Playtime (1967) ***½

Playtime

 

Luulin katsovani neljä vuotta myöhemmin ilmestynyttä Liikenne -elokuvaa ja olin hieman pettynyt.

Tosin sanoja teemoja yhteiskuntaa ja teknologian "kehitystä" Playtimekin satiirisesti irvailee. Tosin toimistotyyppisessä sisätilassa ja supermodernissa ravintolassa kuvatut ylipuoli tuntia kestävät kohtaukset tuntuvat ylimitoitetuilta ja itseään toistavilta, vaikka kylläkin osuvilta.

Nuorten naisten hoikkia polveen asti ulottuvia sääriä ja korkeakorkoisia kenkiä sai katsoa varmaan elokuvan historian maailman ennätyksen verran. Eivät ruuhkatkaan vaille huomiota jäänyt, kun nelikaistaisessa liikenneympyrässä matelevat kaiken sorttiset nelipyöräiset ajoneuvot ja niiden matkustajat nöyrästi ja joustavasti tottelivat. Ihmisen sopeutuminen lienee hänen paras ja vaarallisin ominaisuus!

Monista 1960- luvun teknisistä keksinnöistä voi tuumia, että nehän ovat saaneet parempia versioita.
Varmaan kuitenkin nykyisinkin tietotekniikan, digitalisaation, algoritmien ja tekoälyn aikana eriarvoisuus lisääntyy. Maailman onnellisemmassakin maassa yhä isompi osa ihmisistä sairaat, vanhukset, kouluttamattomat - ei osaa edes täyttää lomakkeita, joilla he voivat saada joitakin palveluja ja oikeuksia, joita he kipeästi kaipaisivat. Heidän lapsillaan tai ystävillään on omat elämänsä, huolensa, kiireensä ja stressinsä.

Elokuvan voi katsoa kirjastojen cineast.fi sivustoilta