Rakkaudesta elokuvaan

  Noina vuosina kävin Turun Suomalaista Yhteiskoulua, ehkä hieman tavallista porvarillisempi, yksityinen oppikoulu, missä oli muistaakseni lukukausi- ja ruokailumaksut. Vuonna 1954 ilmestyi Tuntematon sotilas kirjana ja seuraavana vuonna elokuvana. Historian opettajamme puhui käsittääkseni Tuntemattomasta hiukan epäilevään, arvostelevaan sävyyn, ei ainakaan kehunut kiroilevaa ja rahvaanomaista kielenkäyttöä. Itse en ole taas koskaan tykännyt ampumisesta enkä sodasta, en sen paremmin kirjoissa kuin muussakaan taiteessa. Linnan Pohjantähti-trilogiassa pidin eniten ekasta osasta räätäli Halmeesta, Kivivuoren Elinasta ja Koskelan Akselista, ja kaikista, jotka vastasivat ymmärrykseni ja tunteitteni mukaan oikeudenmukaisuudesta, viattomuudesta ja kauneudesta. Mutta Sinisen laulun tässä osassa, Kansan puolella, Väinö Linna oli paljossa mukana ja hänen teoksensa jakoivat kansaa. Ihmiskäsitystä ja filosofiaa - ja Jouko Turkan mukaan Suomen ainoaa työväen kaupunkia - nimi alkaa T-k...

  Särkyneen peilin sirpaleet on osan nimi. Myös taiteessa rikkoutuu isänmaallisuuden ja sodan vakavoittama ote. Alku on dokumentissa voimakas, kun niin Punainen Mylly kuin Esa Pakarisen huumori hypytetään silmille. Niin musiikissa, kirjallisuudessa kuin muotoilussa modernismi ja informalismi saavat vähitellen otteen niin taiteilijoista kuin yleisöstäkin. Ulkomaille voi mennä esittämään muutakin kuin Sibeliusta, muotoilijat kuten Tapio Wirkkala ja Timo Sarpaneva sekä kuvataiteilija Sam Vanni nousevat pinnalle eikä V.A Koskenniemikään ole enää kirjallisuuden ylin tuomari. Pian pitää katsoa seuraava viiden vuoden jakso, jolloin aloitan ja lukion. Pidin varmaan suurta osaa taidetta elitisminä, mutta nyt suurin piirtein humanismin ohella vahvimpana maailman pelastamiskeinona.

  En tiennytkään, että jäätyäni muodollisati eläkkeelle  64- vuotiaana sain ammattiosastoltani salaa toivoman kirjan Sininen laulu, että siitä on tehty dokumentti Ylelle tai Ylellä. Nyt löysin Areenalta osan, joka koski vuosia 1945-50. Päästäkö irti sodan traumoista ja menneestä, ja jos niin miten. Tulee hirmuinen tarve katsoa muutkin osat, sillä suuri kunnioitus minulla elokuvan historioitten kirjoittajaa kohtaan. Dokumentti vilisee niin tapahtumia kuin henkiöitä Suomen tuon ajan historiasta ja kulttuurista - ja sen sodan politisoitumisesta, Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta ja sen salanimellä V.A. Koskenniemen kirjoittamasta arvostelusta, yleisestä sankarivainajien kunnioittamisesta uuden rakentamiseen niin työn kuin runouden, kirjojen myös kuvataiteen voimin. Mainittakoon minulle rakkaita taiteilijoitta, joitten sanomisista tai kirjoista dokumentissa mainitaan; Katri vala, Pentti Holappa, Arvo Turtiainen ja Elvi Sinervo - ja Ylen pomot Hella Vuol...

  Fucking Åmål -elokuvan jälkeen on pakkomielle palata kolme vuotta myöhemmin ilmestyneesen otsikon nimiseen elokuvaan. Nyt yksin eläessni ei ole halua katsoa sitä uudestaan. Lilja kun ei jää ihmisen mieleen vain elokuvahamona, vaan uskottava 16-vuotiaana ihmisenä, joka käy läpi kaikki elämän vahvimmat tunteet, erityisesti ne kauheimmat - pelon , kauhun, taydellisen yksinäisyyden ja voimattomuuden ja ihmsarvon menettämisen. Se tapahtuu toiveikkuuden, petollisen, näennäisenrakkauden ihmiskaupan ja ihmisyyden täydellisen riistämien kautta. Lilja asuu venäläisessä pikkukylässä aitinsä kanssa. Äiti löytää uuden miehen, jonka kanssa muuttaa ties mihin. Työttömä tyttökaverit elättävät itsensä alapäätänsä myyden, mutta siihen Lilja ei ole valmis. Yhtenä iltana hän tapaa kiltin oloisen Andrejn, rakastuu. Andrej lupaa hänelle työpaikan Ruotsissa,, hankkii passin Liljale, mutta jää itse kotimaahan. Vastassa Ruotsissa häntä odottaa julmimman luokan vaihtoehdoton prostituutio. Ohj...

  Aikansa ruotsalainen tarina, mitä on vaikea kuvitella elokuvaksi suomalaisesta pikkukaupungista tuona pari vuotta ennen milleniumia. Nuoria 13- 17 -vuotiaita tyttöjä ja poikia, jotka etsivät kumppania, milloin samaa, milloin eri sukupuolta kuin itse. Ja miten luontevasti, milloin salaten, juoruten, valehdelle ja lopulta julkisestikin. Toisaalta aivan eri ikäluokan katsojalle tulee välillä hiukan epäuskottava oli. Toisaalta tyttöjen ja poikien keskustelut sukupuoltensa erityyppisistä ja joskus tosi huonosti yhteensopivista ominaisuuksista ovat osuvia, ja vaikka koko elokuva pyörii ikäistensä ihmisten sukupuolen, seksuaalisuuden ja parisuhteen ympärillä, ei suoranaista alastomuutta tai seksiakteja tarvitse näyttää. Muista neljännesvuosisadan takaa, että elokuva silloin jos nostatti kohua myös Ruotsissa. Joka tapauksessa mielialani nousi kummasti elokuvan edetessä. Kokeilut, etsiminen ja ystävyys ovat ehkä keskeisempiä kuin seksuaalinen suuntautuneisuus. Toinen päähenk...

  Ja jälleen mennään kouluun, nyt toisen lempiaineeni latinan kielen abiluokkaan Tukholmaan. Latinaa ja ruotsia opskelin myös Turun yliopistossa, oli mukavia opettajia, mutta latinassa hiukan tämän elokuvan Galiculan tyylinen pilkallinen proferssori ja ruotsin opetuksen professori, jota vastustimme luentolakolla. No nyt olen ilmoittautunut Työväenopiston latinan kurssille tosi taitavan ja sympaattise opettajan kurssille. Toivottavasti toteutuu. Elokuva on toki aikansa kuva, ja tulipa "no tietysti" ajatus mieleen, kun luin että tarina on Ingmar Bergmanin - siis raju ja vaikuttava. Vaan nyt en uskalla ruveta psykologisoimaan mielentiloja, mutta oletan, taustalla on Bergmanin omia kokemuksia. Joka tapauksessa elokuva nappasi mukaansa hienoine pitkine varjoineen ja nostalgisine maisemineen. Joskus ajattelin tai kuvittelin, että tuttu maisema, sillä olenhan jo vuonna 1946 viettänyt vajaan viikon Tukholman Söderissä Maria Prästgårdsgatanilla.. Tämänkin elokuvan löysin...

  Aivan kuin minulle tehty elokuva: filosofian opettaja, politiikkaa, ihmissuhteita ja niitten kolhuja, mielenosoituksia ja totuuden turhauttavaa etsimistä. Ensimmäiseksi tulee miel ee ni isäni tahallisen tyhmä viisaus opettamisesta: Ä lä sinä tee niin kuin minä, vaan tee niin kuin minä käske n/ opetan" . Jos oikein muistan/ ymmärrän, niin tätä filosofian opettaja NNathalie joutuu hänen entisen oppilaansa Fabianin pakottamana miettimään tai siis itse asiassa: elääkö hän kuten hän opettaa - vaikkapa Rousseauta, Kantia, Heideggeria . Nathalielle selviää, että hänen miehensä Heinz on löytänyt toisen naisen hänen kirjojaan pidetään vanhanaikaisina, hänen äitinsä Yvette on muistisairas ja kuolee. Muistopuheessa pappi kertoo äidin suurimmaksi ansioksi, että hän auttanut tytärtään filosofian opettajaksi. Elokuvassa nämä kaikki tapahtuvat Nathalielle ikään kuin yllätyksenä. Ja miten hän sel v iäkään käytännössä kuin tyhjää vain tai kuin antiikin stoalaisuus opetta a - hillits...

  Jaa-a! Mistähän otsikon adjektiivi tuo todellisten näyttelijäveljesten Eero ja Pertti Melasniemen elokuvalle, Eero on vasemmistoaktivisti ja seurustelee jonkun omistajasuvun tyttären kanssa ( Tarja Markus ), ja Eero on valmis sopeutumaan kilpailu- ja mainostentekoyhteiskuntaa, vaikka hänen vaimonsa (Riitta-Liisa Helminen ) kokee yksinäisyyttä ja eriarvoisuutta perheen rahankäytössä. No, veljekset jatkavat poluillaan, ja pikemminkin sopeutuvat nykymenoon, ja sen rajallisuuksiin ja houkutuksiin. Ehkä kuitenkin ajalleen osuvakin kuva yhteiskunnasta samalta vuodelta, jolloin itse astuin todellisen työelämän palvelukseen, olevinaan marraskuun liikkeen ihmisenä ja idealistina. Katsoin elokuvan Yle Areenasta

  Helsingin talouseliitin vinoon kasvaneet nuoret kyllästyvät ratsastukseen ja purjehtimiseen. Ainakin Lea Joutseno ja Sirkka Sari onnistuvat hieman erilaisissa seurapiirinaisina liikenneonnettomuuden seurauksena taistelemaan aluksi työläisenä esiintyvän Olavi Reimaksen huomiosta - lopulta rakkaudesta. Kuvioon sopii joko elegantti tai sitten kömpelö juonikuvio, kun Olavi Reimaksen esittämä maailmaan kiertänyt älykköinsinööri Vilhelm Vinter pelastaa tilanteet ja Sirkka Sari sai Anni Hallin roolissa Vilhelmin omakseen Pitkään minua kiusasi miten Sirkka Sari on jäänyt suomalaisen elokuvan traagiseen historiaan. Sitten välähtää - ja tarkistan. "Elokuvan loppukaronkka vietetään Aulangolla ja noin 20-vuotias näyttelijä laulaa ja tanssii. Hän kutsuu Jaskan, luutnantin mukaansa näkötornin ylätasanteelle. Huomaa siellä vielä erillisen tornin, kiipeä. Vaan se onkin savupiippu, minne hän putoaa ja menehtyy Eikä kulunut kuin ehkä reipas vuosi kuin tuo Jaska, luutnantti kaatui tal...

  Oulussa kuvattu elokuva kertonee ajasta, jolloin kolmen sukupolven henkilöistä keskimmäisen henkilöt ovat 30-40 vuotiaita - ja käyttäytyvät tai ainakin jokukuin minä itsekin samanikäisenä - hedonistisena ja monia perinteisiä tapoja ylittävänä. Pääosan vievät kuitenkin murrosikäiset "tiernapojat" Kaarlo ja Vesa, joitten silmin elämä näyttäytyy, omien liberaaleja vanhempiensa parinvaihtoja, ristiriitaista suhtautumista nopeaan kaupunkikuvaan käyttäytymisnormien muutokseen. Eivät humalaiset, aikuiset ymmärrä nuortensa selvääkin selvemmät protestit vanhempiensa "rietasta" menoa kohtaan. Upeita ovat kohtaukset missä Vesa iltarukouksessa pyytää Jumalaa vanhempiaan pysymään yhdessä. Ja vanhempia, sodankin kokeneita isovanhempia, heidän rauhaansa ei edes virkavalta kunnioita uuden, uljaan kaupungin rakentamisessa -ja vanhan hävittämisessä. Siinä sentään nosturit mahtuva työskentelemään kahdeksan kerroksisten kereoastalojen noustessa moderneiksi asunnoiksi, joiss...

  Muutin Hyvinkäälle 1969, ja 1970-luku herätti minussa elokuvafanin. Innostuksen yhtenä synnyttäjänä olivat intohimoinena Fassbinder, Länsi-Saksan suuri, ahkera tekijä ja hänen vakiotähtensä Hanna Shygulla. Effi Briestä ei ensimmäiseksi uskoisi raivokkaan ohjaaja teokseksi. Toissa vuosisadalle sijoitettu tarina toki on sisällöltään tuttu - yhteiskunnan ja parisuhteen eriarvoisuus ja sen työväen luokan nainen ja kylmä, tunteeton nousukas, vanhempi aviomies. Salakavala nuoren naisen olevinaan ritarillinen ja taidetta ymmärtävä nuoren vaimon "pelolla ja kummituksilla kasvattaja ja opettaja" Geert, joka manipuloi tavalla, mitä nuori Effi ei hoksaa älyllisellä tasolla, vaan reagoi psykosomaattisesti. Geert opettaa Effille "porvariston hillittyä charmia". Lääkäri määrää Effille päivittäistä kävelyä Tämä tutustuu puolalaiseen majuri Crampasiin, joka kertoo hänelle upeita tarinoita ja heidän välilleen syntyy ainakin Effin kannalta lohduttava, romanttinen suhde. Kun...

  Virginia Woolfin (1882-1941) pohjatarina - mitä kertookaan - jää ilmeisesti pseudotarinaksi. Lähes 400 vuotta kestävä naisen ja miehen itsenäisyys, riippumattomuus tai vapaus toisistaan myös parisuhteessa - tai sen pitkä ja keskeneräinen kehitys - jää omankin keskeneräisen ajattelun varaan, jos siihenkään. Enemmän kiinnostaa elokuvan aikaisempien vuosisatojen upea lavastus ja puvusta. Oliko se tuollaista, kysyy utelias katsoja. Vaan onhan Tilda Swinton varsin ilmeikäs ja valloittava nähtävyys sekä lordi että lady Orlandona. Parempi historiantuntemus Englannin historiasta jossakin Afrikassa auttaisi, mutta pieni kohtaus selittää, että ehkä mies Orlandollakin on tunteita muista päinvastaisista puheenvuoroista pitkin elokuvaa huolimatta. Kun en tunne kirjailijan alkuperäistekstiä, kuvittelen että se on osuvampi, kirkkaampi ja terävämpi. Pitäisikö katsoa uudelleen katsoa " K uka pel kää Virginia Woolfia ?" Katsoin elokuvan Cineastista

  Elokuun 2025 kotimainen elokuvavisa 1.Kenen tunnetun näyttelijän viimeinen viesti on kirjoitettu kahvilakuittiin: "Hyvä on olla kun on nolla. Hyvästi" 2.Kuka tekee viimeisen pääosansa Matti Kassilan elokuvassa Tulipunainen kyyhkynen 3. Kuka esittää naispääosaa - Ritvaa - Risto Jarvan elokuvassa Työmiehen päiväkirja 4. Entä kuka esittää koulukodin karjakkoa elokuvassa Tummien perhosten koti 5.Suomalaisen elokuvan historiaan kuuluu kaksi Elokuu -nimistä elokuvaa. Kenen ohjaamia ne ovat. Kuka esittää kanavanvartijaa vanhemmassa elokuvassa 6.Anna Erikssonin elokuvassa W esiintyy sairaanhoitajana kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saanut kirjailija - kuka 7.Kuka esittää Monaa eli Dominaa, valtaa käyttävää naista, elokuvassa Koirat eivät käytä housuja. 8. Kuka näyttelijä esittää Nukkekauppiasta Jack Witikan ohjaamassa elokuvassa Nukkekauppias ja kaunis Lilith? 9) Minkä elokuvan loppukohtauksessa nyrkkeilijä Olli Mäki ja hänen vaimonsa Raija Mäki kohtaavat heitä nu...