Sininen laulu (1955-59) ****

 

Noina vuosina kävin Turun Suomalaista Yhteiskoulua, ehkä hieman tavallista porvarillisempi, yksityinen oppikoulu, missä oli muistaakseni lukukausi- ja ruokailumaksut. Vuonna 1954 ilmestyi Tuntematon sotilas kirjana ja seuraavana vuonna elokuvana.

Historian opettajamme puhui käsittääkseni Tuntemattomasta hiukan epäilevään, arvostelevaan sävyyn, ei ainakaan kehunut kiroilevaa ja rahvaanomaista kielenkäyttöä. Itse en ole taas koskaan tykännyt ampumisesta enkä sodasta, en sen paremmin kirjoissa kuin muussakaan taiteessa. Linnan Pohjantähti-trilogiassa pidin eniten ekasta osasta räätäli Halmeesta, Kivivuoren Elinasta ja Koskelan Akselista, ja kaikista, jotka vastasivat ymmärrykseni ja tunteitteni mukaan oikeudenmukaisuudesta, viattomuudesta ja kauneudesta.

Mutta Sinisen laulun tässä osassa, Kansan puolella, Väinö Linna oli paljossa mukana ja hänen teoksensa jakoivat kansaa. Ihmiskäsitystä ja filosofiaa - ja Jouko Turkan mukaan Suomen ainoaa työväen kaupunkia - nimi alkaa T-kirjaimella - käsiteltiin runsaasti.

Yritänpä muistella, ketkä dokumentin henkilöt olen tavannut henkilökohtaisesti: kirjailija Arvo Salon muistaakseni Paasitornissa, Väinö Linnan Voionmaan opistolla Ylöjärvellä, Tapio Rautavaaran Uittamolla Turussa ja Olavi Virran Ruissalon kansanpuistossa tansseissa.

Kyllä riitti muisteltavaa ajalta jolloin yhteiskunnallinen tiedostaminen alkoi ottaa ensi askeleitaan työläisvanhempien kodin ainoana lapsena