Rainer Werner Fassbinder (1945- 82) Effi Briest****½

 

Muutin Hyvinkäälle 1969, ja 1970-luku herätti minussa elokuvafanin. Innostuksen yhtenä synnyttäjänä olivat intohimoinena Fassbinder, Länsi-Saksan suuri, ahkera tekijä ja hänen vakiotähtensä Hanna Shygulla.

Effi Briestä ei ensimmäiseksi uskoisi raivokkaan ohjaaja teokseksi. Toissa vuosisadalle sijoitettu tarina toki on sisällöltään tuttu - yhteiskunnan ja parisuhteen eriarvoisuus ja sen työväen luokan nainen ja kylmä, tunteeton nousukas, vanhempi aviomies. Salakavala nuoren naisen olevinaan ritarillinen ja taidetta ymmärtävä nuoren vaimon "pelolla ja kummituksilla kasvattaja ja opettaja" Geert, joka manipuloi tavalla, mitä nuori Effi ei hoksaa älyllisellä tasolla, vaan reagoi psykosomaattisesti. Geert opettaa Effille "porvariston hillittyä charmia".

Lääkäri määrää Effille päivittäistä kävelyä Tämä tutustuu puolalaiseen majuri Crampasiin, joka kertoo hänelle upeita tarinoita ja heidän välilleen syntyy ainakin Effin kannalta lohduttava, romanttinen suhde. Kun se selviää Geertille, yläluokan edustajan kunnia tulee loukatuksi, ja Geert ampuu tämän "kunniallisessa" kaksintaistulussa. Geert hoitaa avioeron sivistyneesti ja kasvattaa heidän lapsensa Annien väheksymään eri yhteiskuntaluokkaan kuuluva äitiään Effiä.

Pitkin elokuvaa kuuluu selostajan, muistaakseni Fassbinderin ääni ja myös tekstejä. Aluksi ne häiritsevät, mutta toisaalta niillä avautuivat sellaiset yhteiskunnalliset ja sosiaalipsykologiset syy-yhteydet, joita toiminnallisesti hillitty elokuva avautuu mielestäni enemmän.

Sattumoisin luen Hannu Salmen kirjaa: Tunteiden palo - Turku liekeissä 1827. Kirjan alussa mainitaan käsite "porvarillinen hämärä".  Turun palo tiistaina 4.9.1827 alkoi illan hämärtyessä,  jolloin työläiset ja porvarit vielä näkivät tehdä työtään ja askareitaan. Kenties alettiin myös lämmittää ihmisten ja karjan yösijoja.