Tiina Lymi: Myrskyluodon Maija, (2024) *****

 

Rakastan tätä elokuvaa, sen tarinaa, merta ja Majan osaa esittävää Amanda Janssonia. Vahva syy tähän on oma puolisen vuotta sitten kuollut rakastettuni "meren tytär ja saariston lapsi" Marja. Hän olisi ihastutut elokuvan tapahtumiin ja maisemiin, mereen ja veneisiin minuakin vahvemmin. Ja Marjassa oli samaa Majan puolensa pitävyyttä ja itsenäisyyttä. Marjakin kasvoi rohkeaksi, omia päätöksiä elämästään tekeväksi naiseksi ja kolmen lapsen äidiksi, saariston ja meren tuntijaksi, ja kaupunkiinkin olosuhteitten viemänä, aika kun oli puolitoista sataa myöhemmin kuin Stormskärissä.

Amanda Jansson  on syntynyt Uplandin pienessä Skärplingessä, Uppsalan ja Gävlen puolessa välissä Ruotsissa vuonna 1990. Hänen ilmeensä, eleensä, asentonsa, tekonsa ja äänensä vastasivat mielestäni täydellisesti kaikkia niitä tilanteita, mihin hän elokuvassa pääsi tai joutui. Tai siis niin luonnollista oli eläytyä hänen elämäänsä ja kasvuunsa naisena ja ihmisenä. Erityisen hienosti näkyy - sanoisinko empowerment eli voimaantuminen - jos ne näin vanhaan tarinaan kelpaavat.

Anni Blomqvist on kirjoittanut tarinan varsin nuorena Ahvenanmaan saaristossa, missä elokuva on pääosin kuvattu . Ne luovat tunnelmaa ja mukaan on saatu mainiosti hidasta muutosta tai kehitystä. Majakin uskaltaa vanhempiensa kauhuksi pukeutua pitkiin housuihin, hän ottaa yhteen isosiskonsa kanssa ja kutsuu lainanmyöntäjää koronkiskuriksi.

Lienee Tiina Lymin ensimmäinen pitkä draamaelokuva. Ei olisi muuten tullut katsotuksi, elleivät läheiset ystäväni olisi kehottaneet yhdessä katsomaan