Joachim Trier: Maailman huonoin ihminen (2021) ****

Julie ja ehkä Aksel

 

Herättävä, mutta myös ärsyttävä on elokuvan nimi - kerrankin toki suoraan suomennettu. Kuka hän kolmesta päähenkilöstä on, huomaa miettivänsä. Kunnes sitten miettii tai ehkä hoksaa, että se on kuka tahansa, joka kärsii siitä, ettei pysty elämään läheisten, suvun tai vakkapa ns. yleisen mielipiteen edellyttämällä tavalla.

Pääosan 30-vuotia Julie ( Renate Reinsve) tekee loistavan työn, iloisuudellaan, hymyllään, rohkeudellaan ja välillä vakavuudellaan hän valloittaa ainakin minut, yli 50 vuotta vanhemman miehen. Julie jättää itseään 14 vuotta vanhemman Akselin, joka sairastuu ja kuolee, vie toiselta naiselta miehen, Eivindin ja alkaa odottaa "huolimattomuuttaan" tälle lasta, mistä hän ehdottomasti kieltäytyi Akselille.

Varmaan aika ollessani 30 -vuotias oli erilaista kun millenniumin aikoihin syntyneillä. Ehkä meidän nuoruudessamme muiden toiveiden mukaan eläminen oli melkeinpä niin huomaamattoman pakollista, että siitä ei kovin helposti esim. lasten hankkimisessa voinut kieltäytyä vakituisessa parisuhteessa, mikä silloin oli lähes aina avioliitto. Lapsettomuus taas johtui kykenemättömyydestä, jota yritettiin epätoivoisesti korjata, kun taas nykyään se voi olla oma, tietoinen ja eettistä keskustelua herättävä valinta. Ja onko (Suomen) valtio saatikka sen budjetin tasapaino sellainen itseisarvo, joka pitää tavalla tai hoitaa kuntoon hankkimalla lisää lapsia ja muitakin ihmisiä - tuottamaan.

Areenasta katsottava elokuva on jaettu 12 episodiin. Niillä on omat, kuvaavat otsikkonsa. Mielenkiintoinen on kohta, missä kesken aamupalan Julie juoksee pysähtyneen kaupungin läpi Akselin luota tapaamaan Eivindin ja tekemään ratkaisunsa. Hän palaa Akselin luo ja tämä kaataa hänen kahvikuppinsa, jota oli ennen Julien retkeä Eivindin luo täytellyt, nyt täyteen kahvia