Justine Triet: Putoamisen anatomia (2023) ****½

Martha

 

Kaksi ja puolituntinen psykologinen oikeusnäytelmä. missä ratkaistaan tekikö aviomies itsemurhan vai työnsikö vaimo hänet kolmannen kerroksen ikkunasta alas kopautettuuaan tätä ensin päähän. No - okeus päätti vapauttaa vaimon, mutta se ei saa katsojaa - ainakaan minua - vakuuttuneeksi tuomion oikeudenmukaisuudesta. Ehkäpä juuri se ansaitsee nuo runsaat tähdet.

Minulle tulee mieleen lempikirjailijani, norjalaisen Karin Fossumin teos Rakas Poona. Kirjan viimeisellä sivulla rikospoliisit Konrad Seijer ja Jakob Skarre miettivät keskenään, onko heillä oikea murhaaja häkissä.

Putoamisen anatomian vaimo Martha, mies Samuel ja melkein sokea poika Daniel sekä oieuden henkilöt tekevät vakuuttavaa työtä. Varsinkin noin kymmenvuotias Daniel on kaikessa horjuvuudessaan ja epävarmuudessaan uskottava. Tunteita saatikka sentimentalisuutta ei päästetä pintaan, pikemminkin kliinisen uskottava kuvaus eräästä avioliitosta ja sen kipukohdista. Myös julkisuus ja media ovat mukana, mikä tuo lisäpointin valeuutisten suuntaan.

Elokuvan nimeä ja sen käännöstä pidän erityisen onnistuneena. Ehkä sen avulla vältyttiin väkivaltakohtauksilta.

Muuten Martha tarkoittaa alunperin valtiatarta, Samuel Jumalan kuolemaa ja Daniel Jumala on tuomarini.