Andrea Arnold: Cow (2021) ****½

Luma

 

Pelotti ja piti kerätä henkistä ryhtiä alkaa katsomaan dokumenttia. Olen niin kaupunkilaiskakara kuin ikäiseni voi. Olen ostanut ikäni maitoa ja lihaa kaupasta, äitini jopa myi tuotantoeläinten lihaa Turun kauppahallissa ja isäni teki naudan paistista noin joka toinen sunnuntai.

Mitään sellaista mitä maatilojen työntekijät puuhasivat nautojen kanssa en ollut koskaan todellisuudessa. Niinpä se, että katselin lähes puolitoista tuntia televisioruutua, missä lehmää tai nautaa näytettiin, niin läheltä kuin mahdollista oli akuksi rasittava, mutta kääntyi loppua kohden lämmöksi..

Yritin päätellä mitä milloinkin tapahtui. Ymmärsin, kun niille lävistettiin sotu vasempaan korvaan, jonkun rokotuksenkin Luma - elokuvan päähenkilö sai, sarvien alut todennäköisesti tuhottiin, ja jalkoihin pantiin välisin kaviot - ja sitten lypsykone käyntiin. Kuusi kertaa "tyttö" astutettiin ennen kuin sai hyödyttömänä kuulan kalloonsa.

Elokuvan nautojen tunteet ja hyväilyt liikuttivat, yritin olla onnellinen kun ne pääsivät laitumille, katsomaan taivasta, lentokoneita, junaa ja yöllä Otavaa. Mitähän Luma ja "tytöt" ajattelivat.

Jokainen voi halutessaan itse lukea kaikkea, mitä eläinsuojelijat kertovat tuotantoeläinten elämästä, jos sitä elämäksi voi kutsua. Ja tietenkin sen taloudellisista reunaehdoista kapitalismissa.

Olen ehkä hiukan ylpeä, että katsoin elokuvan. Minulla on taas hiukan enemmän sanottavaa maailman menosta talous edellä.