Roman Polanski: Vampyyrintappajat (1967) ****

Koukol

 

Pakkomielle katsoa uudelleen 25-vuotiaana nähty lempparini. En muistanut siitä yksityiskohtia kuin häkellyttävän loppuratkaisun, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna se on pääteltävissä. Jos Cul de Sacin eli Umpikujan kohdalla arvostelin "draamakomedia" -epiteettiä, iin Transsylvanian vampyyreihin, valkosipuleihin, epäkuolleisiin tai vale-eläviin sopii täydellisesti kauhukomedia. Niin nopeasti tunnelmat vaihtuvat.

Minun silmissäni päähauskuttajat ovat tohtori Abronsius (Jack MacGrovnan) ja päävampyyrin apulainen Koukol (Terry Downes) ja osaa ohjaajakin tunnevuoristorataa esittää. Hän ihastuu niin elokuvassa kuin todellisuudessa kapakanpitäjän tyttäreen Sarahiin eli Sharon Taten, joka sitten murhattiin todellisuudessa pelottavan Charles Manson -kultin toimesta Sharonin ollessa kahdeksannella kuukaudella odottamassa Polanksin ja hänen yhteistä lastaan elokuussa 1969.

Itse asiassa Vampyyrintappajat on poikkeus Polanskin synkkien ja sotaistenkin elokuvien sarjassa - Rosemarien painajainen, Inho, Chinatown, Vuokralainen, Cul de sac. Viulisti. Mutta rajua ja ei-toivottavaa on ollut ohjaajan yksityiselämäkin.