Jari Tervo: Kekkonen 6/8(doc) *****

 

Nämä tähdet tulevat ennen kaikkea tämän osan osuvuudesta omiin muistoihini,

Jo vuonna 1956 kuuntelin vanhempieni kanssa radiosta "Kekkonen, Kekkonen. Kekkonen, Fagerholm, Fagerholm". Lopputulos 151-149.

Tiesin tarkkaan että vanhempani olivat äänestäneet sosialidemokraattien valitsijamiesehdokkaita, todennäköisesti Rafael Paasiota.

Dokumentti kertoo Kekkosen vuosista 1975 -1975. Silloin hän nousi suurin piirtein demokraattisen tasavallan kruunaamattomaksi kuninkaaksi. Suurimman kansainvälisen ansion Kekkonen sai kuitenkin ETYKin huippukokouksen järjestämisessä Suomessa. Siihen osallistuivat mm, Neuvostoliitosta Leonid Breznev, USAn presidentti Gerald Ford, jota ei koskaan valittu vaaleilla virkaansa sekä esim. pääministeri Aldo Moro Italiasta ja Olof Palme rakkaasta naapurimaastamme.

Mielenkiintoisinta dokumentissa minulle ovat kuitenkin aikalaisten lausunnot Kekkosesta. Henkilökohtaisesti olen tavannut heistä kaksi, Erkki Tuomiojan ja Ilkka Kanervan. Jälkimmäinen kommentoi nimenomaan sitä, miksi Kokoomus halusi mennä niiden puolueitten mukaan jotka kannattivat Kekkosen valitsemista vuoden 1978 vaaleissa siis yli kahden vuoden päästä: Kanervan mukaa Kokoomuksen nuorten keskuudessa korostettiin Kokoomuksen ulkopoliittisesta paitsiosta pääsemistä Kanerva käyttää ilmausta pois "ulkokehältä"

Lopuksi yritän muistella omaa historiaani noina vuosina sortumatta imelään jälkiviisauteen. Liityin SDP:n jäseneksi Hyvinkäällä muistaakseni 1973. Yhdistys oli ehkä kuten Paasio ilmaisi pari piirua vasemmalla. Vaikka arvostin pakosta syntynyt YYA-sopimusta, en niinkään Kekkosta, valitutti itsensä poikkeuslailla. Se oli minulle liikaa - kuten isälleni aikoinaan Honka-liiton kaataminen. Ehkä isänikin oli enemmänkin demokraatti kuin poliittisen pelin kannattaja jesuiittojen "tarkoitus pyhittää kenot mallilla . No - minä, vaikka en kristitty olekaan noudatin neljättä käskyä. Ja tiedän että vanhempani äänestivät Rafael Paasiosta Marjaana Koskiseen. Jälkimmäinen, kurssilaiseni Kiljavalta, toki kulki vielä Rafusta ehkä kolme askelta vasemmalle. Kuvatkoon se myös omaa ajatteluani,