Valentin Vaala:Ihmiset suviyössä (1948) ****½

Matti Oravisto ja Eila Pehkonen

 

Jos F.E. Sillanpää on kirjallisuuden nobelisti, niin taitaa Valentin Vaala olla ensimmäinen, joka tekee Taatan teoksesta realistisen elokuvan ilman teatraalisia kaunistuksia. Ja on se myös Martti Katajiston taidon näyte hänen ollessaan 22 -vuotias. Se tunteenpurkaus, jonka hän esittää vanginvartijalle tapettuaan miehen, on raju. Siinä myös hänen esittämänsä Nokia viittaa elämäntuskansa salattuihin syihin, ja se on suomalaisen elokuvan ensimmäinen kerta. Ehkä roolinimi keertoo jotakin.

Elokuvan rooleissa on täysi rivi tuttuja tähtiä - Emma Väänänen, Eero Roine, Matti Oravisto ja Eila Pehkonen. Heistäkin Valentin Vaala saa - ehkä Sillanpään ja Lea Joutsenon käsikirjoituksen ansiosta todellisia ajan ihmisiä. Tarinan mukaan Vaala oli kysynyt, kuka on elokuvan pääosassa, ja Sillanpää oli vastannut: Suviyö. Vaan näyttelijöistä läpimurron voimallaan tekee Katajisto.

Mainittakoon, että Aarne Tarkaksen elokuvassa Nina ja Erik Katajisto esittää 34 -vuotiaana tuoretta ylioppilasta ja sitten 1993 Veikko Aaltosen Isä meidän -elokuvassa 67 -vuotiasta eli omanikäistänsä dementoitunutta isää.

Vaalan elokuva on mustavalkoinen ja eikä keimaile kuvakorttimaisemilla, vaan on siinäkin suhteessa realistinen. Satuin kuuntelemaan radiossa Hymyilevän miehen ohjaajan Juho Kuosmasen haastattelua Yle Radio ykkösellä. Hän sanoi, että haluaa kuvata kuvanauhalle, siinä elää rosoisuus ja pikkuvirheet, minkä digitaalikuvaus peittää. Voin kuvitella miten Vaalan Suviyö ja ihmisetkin olisivat muuttuneet epäuskottaviksi väridiginä.

Nokia - Martti Katajisto