Roland af Hällström: Poika eli kesäänsä (1955) ***

Elias ja Lyyti

 

F.E. Sillanpää aloittaa ja lopettaa elokuvan. Se perustuu hänen romaaniinsa Elämä ja aurinko - sitä kuinka pitkälle , en osaa sanoa.

Kun pari päivää sitten on katsonut Valentin Vaalan mestariversion Ihmiset suviyössä, kalpenee tämä sen rinnalla. Ehkä syy on tarinassa, mutta  enemmmmänkin naispääosien teatteripari Eila Peitsalo ja ja Tea Ista ovat joskus keinotekoisen teatraalisia liikkeissään ja ilmeissään. Kun Olga eli Peitsalo on tulla raiskatuksi, tulee automaattisesti mieleen, että esittääkö Olgaa silloin sijaisnäyttelijä - niin raisuksi ja eläväksi Olga äkkiä muuttuu. Toivottavasti mielenjohtumani on väärä. Teatraalisesti hauska kohta toki on, kun Olga hihittää tavatessaan tulevan miehensä varatuomarin (Ture Junttu) aamutakissa ja hampaita pesemässä. Tea Istan Lyytissä kyllä silmä lepää.

Miespääosan Eliaksena Perti Weckström on minulle raikas tuttavuus. Lukiolaisena biologian tunnilla hän tiesi solun jakautumisesta täsmälleen yhtä vähän kuin minä.

Varsinkin Tea Istan myöhempää uraa ja viimeistä elokuvaa, Hyväntekijää muistellessa, on pyydettävä tuota em. teatraalisuutta anteeksi. Heidi Köngäksen Hyväntekijässä ( sai ensi-iltansa 2014) hän esittää kuolemaa tekevää mummoa ilmeisesti viimeisillä voimillaan, sillä hän kuoli tosiasiallisesti 81- vuoden ikäisenä helmikuussa 2014.