Paul Andell: Matsi (2018) ****
Olen keskustellut viime aikoina monella areenalla, onko ihminen ahne, onko voittaminen synnynnäinen vietti ja onko kulttuurilla jotain merkitystä siihen, millainen ihmisestä/yksilöstä tulee. Jotkuthan sanovat, että kaikki venäläiset ovat epäluotettavia ja kaikki suomalaiset taas luotettavia. No, ihmisiä kummatkin, uskallan väittää, joten yleistyksiä pyrin välttämään..
Elokuvassa toinen nainen yrittää vakuuttaa itselleen, että voittaminen ei ole tärkeätä. Takaumassa hän muistaa, kun miespomo määrää/alistaa hänet kirjoittamaan muistion kokouksesta. Tenniskentällä näkee harvoin yhtä kierteisiä palloja ja vahvoja ilmeitä ja eleitä mitä Kai Pahlmanin banaanipotkut kuin tässä kamppailussa, joissa menetetty pallo saa naiset raivon partaalle. Lopussa he purkavat raivonsa miehelle, joka hämmästellen ja tyynenä katsoo raivoa.
Itse olen pelannut noin 65 vuotta koripalloa. Onneksi se on joukkuelaji, ja minä tuskin koskaan ratkaiseva pelin voitoksi kääntävä pelaaja. Mutta vanhemmiten olen oppinut nauttimaan aina vain vähäpätöisemmistä onnistumisista kun pelikaverit hymyilevät ja kannustavat
Kiitos blogitekstistä ja vinkistä etsiä Matsi -lyhytelokuva YLE Areenasta. Pelaan itsekin noita tunnin aikapelejä ja atmosfääri on kyllä aikamoisen aito. Onneksi en ole koskaan kohdannut noin vilpin kautta voittoa hakevia :D
VastaaPoistaKyllä kannatti katsella ja peilata oman lajin urheilukokemuksiin, joissa usein vilpilläkin tavoitellaan pakkomielteeksi muodostunutta voittoa.
PoistaEsim. koripallossa on ns. EU- eli epäurheilijamainen virhe, jota sitten tarkastellaan ylemmillä tasoilla kolmen tuomarin ja vieoitten avulla. Ja siis tuo EU- virhe voi olla hyödyllinen, varsinkin jos tuomarit eivät tuomitse sitä EU virheeksi, sillä voi kääntää ottelun kulun. Mitä järkeä tai moraalia sellaisessa on? Toimia urheilussa epäurheilijamaisesti ja sitä koskevien sääntöjen ansiostavoittaa peli.
Tarkoitatko että elokuvan molempien pelaajien raivo mahtuisi tuohon "aikamoisen aitoon atmosfääriin"