Boon Ho Joo: Parasite (2019) ****½

 

Parasiitti eli loinen. Mietin, että tässä elokuvassa, kolme mahdollisuutta tulkita joku tai pikemminkin jotkut olevansa loisia. Päätapahtumapaikalla eli rikkaan Parkin perheen hulppeassa talossa nuo kolme mahdollisuutta asuvat tai sijoittuvat elokuvassa useimmiten kolmessa eri kerroksessa.

Kimin perhe

Alimpana oleskelee irtisanotun kodinhoitajan mies ja nyt myös tuo petetty kodinhoitaja, keskimmäisessä kerroksessa juonittelemalla työpaikat tai aseman Parkin perheessä, myös kodinhoitajan, saanut Kimin perhe, ja ylimmässä rikas omistajaperhe Park

Alimman kerroksen loisii tai lusii kellarissa, minne kodinhoitaja vie hänelle ruokaa ja viihdykettä,

Kimin perhe viettää loisii ja juhlii keskikerroksessa, kun Parkin perhe lähtee telttaretkelle, joka sitten sateen takia keskeytyy ja he palaavat kesken Kimin perheen kemujen.

Välillä sataa kaatamalla. Rouva Park on iloinen, kun nyt liikenteessä ei ole niin paljon katupölyä, mutta Kimin perheen asunto ja monet muutkin työläisten asunnot täyttyvät tulva- ja jätevedellä.

Parkin perhe loisii yhteiskunnan eriarvoisuusrakenteen suojaamana yltäkylläisyydessä.

Tämä on siis minun tulkintani nimestä Parasite. Kahta Koreaakin vertaillaan osuvasti. Kun en ennen katsomista tiennyt mitään elokuvan juonesta, oli minulla taas vaikeuksia päästä selville kuka kuuluu mihin porukkaan, varsinkin naisia oli vaikea erottaa toisistaan.

Elokuva on, varsinkin kun asetelmat selviävät, mukaansa tempaava, toki myös yllätyksellinen, ratkaisussaan raa´an väkivaltainen, ja yhteiskuntakriittisenä tiukka ja säälimätön veijaritarina