Hirokazu Kore-eda: Shoplifters - perhesalaisuuksia (2019 *****
 |
| Mikä onkaan heidään sukulaisuusuhde? |
Harvoin menevät omat tunteet ja ajatukset niin ihanasti sekaisin. Ja harvoin käytän elokuvasta äidiltäni opittua adjektiivia sydämensivistynyt jostakin elokuvasta - varsinkaan Japanista kertovaa.
Ajatukset sekoavat kun yrittää pysyä kärryillä elokuvan ihmisten sukulaisuusuhteista kunnes huomaa, ettei niillä ole niin väliä. Sillä loppujen lopuksi tunnekvantin tasolla asettuu lopulta puolustamaan kaikkia kuutta päähenkilöä ja toivomaan heille kaikkea hyvää heidän paheistaan riippumatta.
Loppupuolen poliisi- ja viranomaiskuulustelut ja puhuttelut pitkine otoksineen saavat tarttumaan tuolin karmiin ja tuovat palan kurkkuun, vaikka ei aina voi olla varma kuka kulloinkin kuulusteltava olikaan ja missä suhteessa toisiin. Eivätkä onneksi viranomaisetkaan ole ääliömäisiä koviksia tai ahdasmielisiä biologisesta vanhemmuudesta tai sisarussuhteesta kiinnipitäviä lailisuuden vartijoita. Heidänkin kanssaan keskustelut pohtivat rakkautta ja onnea, ja sitä, mikä onkaan itse asiassa perhe, kun sen jäseniä yhdistävät köyhyys, ahtaus, myymälävarkaudet, prostituutio ja menneisyydestään ongelmalliset ja arvoitukselliset sukulaisuudet.
Ensimmäiset sanani elokuvat katsottuani olivat "mitä oikeasti rakkaus ja välittäminen on". Tunne oli myös pieni pettymys, kun odottamaani onnellista ja oikeudenmukaista loppua ei tullutkaan. Elin niin syvästi tunteella elokuvaa. Ei tintenut olevansa katsoja. Onneksi elokuva loppui niinkuin loppui. Se oli suurenmoinen tarina ja viisas. Seuraavana päivänä katsoimme ohjelman ohjaajan ajatuksista ja tavoitteista elokuvan teossa. Mukana oli myös näyttelijöitä ja muita työssä mukana olevia henkilöitä. Se oli suurenmoinen ohjelma ja vei elokuvan synnyttämää prosessia ja arvoituksia eteenpäin.
VastaaPoistaEipä tullut katsottua mainitsemasi ohjelmaa. Ehkä haen sen vielä. Mutta itse eokuvan katsomiskokemus osalistuva ja lämmin. Se riittäköön toistaiseksi
Poista