Dome Karukoski: Tom of Finland (2017) ***(*

Tom keskellä, sisko oikealla ja rakastettu vasemmalla

 

Ehkä nämä harvat tähdet johtuvat ikäerosta. En jaksa muistaa, milloin ensimmäisen kerran ymmärsin jotain seksuaalisuudesta, ja ehkä vielä vähemmän homoseksuaalisuudesta. En jaksa selvittää miten jälkimmäinen oli synti, rikos, milloin sairaus, mutta pienin viittauksin tämäkin elokuvassa selviää


Itselleni on taustani myötä syntynyt kuitenkin erilaisten vähemmistön ymmärtäminen puolustaminen, Koen itsenikin lievästi androgyyniksi, vaan se ei taida auttaa, vaikka helposti halaa miehiä ja useita olen suudellutkin.


Onhan tarina ja elokuva hieno ja Pekka Strang on uskottava roolissaan ja Lauri Tilkanen aivan lumoava. Kun tarinaa ei kunnolla tunne, niin ajassa edestakaisin hyppiminen vaikeuttaa seuraamista.


Jos Pekka Strang on loistava elokuvassa Koirat eivät käytä housuja, niin itse elokuvaan en päässyt sisälle. Joskus ihan kuvotti, niin tämä vetosi minunkin tunteisiin ja kokemuksiini - siksi lisään yhden tähden



Kommentit

  1. Kävimme katsomassa elokuvan tuoreeltaan leffateatterissa. Päähenkilön elämästään ei paljon tiedetä eikä tarvitsekaan tietää. Olin ennakkoon lukenut hänen taustastaan Postimuseon näyttelyssä. Onneksi hänellä oli mahdollisuus muuttaa maasta, joka siihen aikaan tuomitsi niin lakiteitse kuin moraalisesti. Elokuvasta pidin paljon. Sen realismi oli tärkeää, vaikka riipaisevan surullista. Tulimme tänä reissusta Helsinkiin. Väsyneenääkin iski riehakas ilo, kun katseli kokoontuvat väkeä. Kaikki näyttivät iloisilta ja värikkyys viehätti. Äsken luin Paulus Arajuuren osallistuvan kulkueeseen, mistä täys kymppi hänelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siirtyy juttu sujuvasti 102 vuotta syntyneestä kaarinalaisesta Touko Laaksosesta tämän päivän tilanteen Pride-juhlintaan. Pitkän kaaren kertominen lyhyesti ja ytimekkäästi, siitä RR:lle lämmin kiitos

      Poista
  2. Areenassa on kesän ajan nähtävissä toinenkin heteronormatiivisuuteen kriittisesti suhtautuva elokuva: ranskalainen Yhdessä (ohj. Filippo Meneghetti v. 2019). Tarinan päähenkilöt ovat paitsi homoseksuaaleja myös vanhoja naisia. Näkökulma lisää elokuvan koskettavuutta: ikä ja elämänkokemuskaan eivät helpota tekemään valintoja, joita lähipiiri ei hyväksyisi. Ja äkkiä onkin jo liian myöhäistä elää elämäänsä onnellisena loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja ilman muuta varteenotettava vihje ohjelmaan. Minulle tulee mieleen Kieslovskin Dekalogista neljänteen käskyyn perustuva lyhytelokuva, missä ehkä noin 20- vuotiaalle tytölle äidin kuoleman jälkeen paljastuu ettei mies , jonka kanssa hän on viettännyt lapsuutensa ja nuoruutensa, ei olekaaan hänen "oikea" tai biologinen isänsä.
      Helppoa ei ole kuulemani mukaan Yhdessä- elokuvassakaan toisen naisen tyttärellä, kun äitinsä elämän todellisuus vähitellen paljastuu

      Poista

Lähetä kommentti