Timo Bergholm: Punahilkka (1968) ****

 

Neljä tähteä tulee ennen kaikkea minulle tärkeän aiheen valinnasta, elämästä koulukodissa. Katsoin elokuvan uudestaan Areenasta luettuani Ylen verkkosivuilta (https://yle.fi/uutiset/3-12512059 ) artikkelin 69 -vuotiaasta Outi Palttaasta. Hän oli viettänyt nuoruuttaan Yläneen koulukodissa. mitä myös Huvitukseksi kutsutaan. Ehkä hän oli juuri silloin siellä, kun 1970 -luvulla vierailin siellä. Vaan siellä kuten Vuorelan ja Sairilankaan tyttökodeissa vieraillessani, ei saanut tavata tyttöjä, vaan pelkkää henkilöstöä.

Itse olen toiminut 12 vuotta poikien vastaanottokodin johtajana tuolla 1970 -luvulla, ja jo silloin tuntui, että koulukotien "seksuaalisesti hairahtuneita tyttöjen moraalia" vartioitiin uskonnon avulla. Ja tuo "synti" yritettiin kitkeä pakollakin pois.

Viime mainittu onkin onnistuttu elokuvassa kuvaamaan onnistuneesti - ja uskottavastikin, koska elokuva on tehty 1960 -luvulla. Samoin kuvaus koulukodin tyttöjen kingin Punahilkan (Kristiina Halkola) avuttomuus tai vaikeudet selvitä vapaassa, aikuisten yhteiskunnassa etenee sujuvasti.