Lorgan Finnegan; Vivarium (2019) ***½

 

Latinaakin opiskelleena aloin heti miettiä, mitä nimi tarkoittaa. En tiedä onko eduksi vai haitaksi selvittää se ennen elokuvan katsomista.

Mutta ristiriitaisia tunteita herättää tämäkin elokuva, jota scifi- ja kauhusellaiseksi nimitetään. En ole kummankaan tyypin ystävä, ne kun käsittelevät usein äärikokemuksia eivätkä "normaalia" draamaa suhteellisen arkisista elämän ilmiöistä - sanokaamme vaikka Jim Jarduschin Paterson- tai Jaakko Pakkasvirran Jouluksi kotiin -elokuvista.

Ehkä elokuvan dystopia -tunnelmaa masentaa, kun on tottunut ajattelemaan, että tulevaisuus tehdään nyt ja itse. Mutta ajattelemaan se saa. Kysymys saattaa olla kapitalismin ja kuluttamisideologian vallasta. Sen seurauksena elämä ajautuu nurkkaan ja vaihtoehdottomuuteen. Lopputuloksena niin vallan käyttäjät kuin sen asiakkaat lopulta hautaavat toisiaan. Ei edes välillä pilkahtava "äidinvaisto" tuo pelastusta