Curtis Hanson: L.A. Confidential (1977) *½

Yksi kuva puhuu enemmän 

 

Katsoin elokuvan uuden ystäväni yllyttämänä ja hänen kanssaan. Olisi jäänyt kesken, jos yksin olisin yrittänyt. Ystäväni oli elokuvan aiemmin nähnyt, ja auttoi minua pysymään juonessa mukana.

Minun teki mieleni lähinnä laskea aseitten, laukausten ja kuolleitten määrää. Ihmettelin ja mietin mielessäni, oliko Enkelten kaupungin todellisuus 1950-luvulla tuollaista ja poliisit ja muu (väki)vallankäyttö sellaista, mitä elokuva kertoo. Ja onko se muuttunut ja jos niin mihin suuntaan. No Trump on vaihdettu Bideniksi, mutta aborttilakeja yritetään kiristää ja Kivääriliitto vastustaa aselupien rajoittamista

Ennen kaikkea mietin kuitenkin, miten moisen hervottoman tappamiselokuvan seuraaminen vaikuttaa katsojan sielunmaisemaan. Tuleeko ihmisestä turta väkivallalle, ei tietenkään yhden elokuvan seurauksen, mutta ...

Tiedän että monet sanovat, että he katsovat elokuvia vain viihteenä ja ajankuluna, eivätkä ne hetkauta heidän arvojaan mitenkään. He pystyvät ajattelemaan itsenäisesti ja pysyvät samanlaisina arvoiltaan - eivät ilmeisesti sen paremmin kasva kuin taannukaan.

Itse ajattelen, että on hyvä tiedostaa olevansa myös aikansa ja elinympäristönsä tuote, mutta se ei oikeuta välinpitämättömyyteen. Hieman kärjistäen ihminen ei tee sellaista mikä hän on persoonaltaan, vaan pikemminkin hän on tai hänestä tulee sellainen, mitä hän tekee niin työkseen kuin muutenkin.