Ali Jaberansari: Teheran, rakkauden kaupunki (2018) ****

Hesam, Mina ja Vahid

 

Kyllä riittää sulattelemista kolmesta rakkautta etsivästä keski-ikäisestä - kahdesta miehestä ja pulskahkosta naisesta kertovassa elokuvassa. Varsinkin viimemainitun, Minan, keinot tuntuvat ärsyttävän, mutta löytää hän kuitenkin oikean, mutta lyhyeksi jäävän kohteen. Samoin käy kirkkolaulajasta häälaulajaksi siirtyneen Vahidin, jonka mielitietty, Minan tytär on muuttamassa Iranista Australiaan.

Surullisin on ehkä bodarivalmentaja Hesamin tarina. Hän etsii elokuvaroolia väärällä nimellä ja tulee ilmeisen petkutetuksi. Hänen rakkautensa kohde torjuu hänet valheen avulla, joka selviää Hesamille. Suhteesta ei vahingossakaan lausuta elokuvassa sanaan, ymmärrettävästä Iraniin ja valtajärjestelmään liittyvästä syystä.

Jos nyt ymmärsin hiukan sinne päin, niin kaikki kolme omalla muutoksellaan etsivät rakkautta, saivat kokea siitä aavistuksen, mutta "kulttuurisen fasismin" aiheuttamat paineet lyttäsivät sen ainakin kolmen päähenkilön näkökulmasta.

Kommentit

  1. Ohjaajan sympatiat tuntuivat olevan enemmän miespäähenkilöiden puolella; nainen kuvattiin naurettavana ja aika ärsyttävänä, niin kuin kirjoitit. Melkoisen ristiriitaiselta tuntuu elokuvan perusteella naimattoman naisen asema: vaikka pakollinen hijab jättää näkyviin vain kasvot, naisiin kohdistuvat samanlaiset ulkonäköpaineet kuin meilläkin. Kun kauneusklinikalla työskentelevä Mina ei niitä täytä, ei menestystä deittimarkkinoilla ole odotettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin mitä "pulskahkoa" vastaavaa adjektiivia voisi käyttää, mutta jäipä käyttämämättä. Mutta sinun tekstistä hoksasin, että Minan kohtaama sinkkukurssilainen kertoikin sitten olevansa naimisissa ja pienen pojan isä.

      Varmaan itse toivoin, että alkavista ihastuksista tai rakastumisista olisi tullut hieman pitempään onnea seurannut. Kyllähän sitä on itsellä ja ystävillanikin kolemeuksia ainakin yhteiskuntaluokkien eron aiheuttamista kolauksista ja vaikeuksista parisuhteen rakentamisessa.

      Risto Jarvan Työmiehen päiväkirja Elina Salon ja Paul Osipovin esittämästä suhteesta on tästä rakentava tarina

      Poista

Lähetä kommentti