Matti Kassila: Kaasua, komisario Palmu! (1961) ****

Elina Salon ääni ei koskaan unohdu

 

Usein keskustelen itseäni neljännesvuosisadan nuoremman ystäväni kanssa mm. elokuvista. Meillä on todella erilainen näkökulma elokuviin. Kysyin hänen näkemystään Palmu -elokuvista. "Kömpelösti ja teennäisesti tehtyjä", kuului vastaus.

Tämä mielessäni aloin tänään katsoa tuttua elokuvaa, tuttua itselleni noin puoli vuosisataa sitten. Niinpä, olkoonkin vaikka niin. Mutta. Minulla on tapana aina fundeerata, mikä on elokuvan viesti.

Ainakin kaksi kertaa Palmu miettii ääneen tai kysyy kollegaltaan: Kuka vihasi murhattua rouva Skrofia, että hänellä oli syytä tappaa rikas nainen. Vahvoja epäiltyjä on vaihtelevan testamentin jäljiltä kolme, hunsvotti tai huimapää veljenpoika, murhatun kaltoin kohtelema sisarentytär Kirsti ja paratiisiseurakunnan saarnaaja.

Näyttää siltä että motivaatio onkin raha eikä viha. Lopussa kuitenkin kun murhaajaksi selviää huimapään miesystävä, omituinen taiteilija. Palmu kysyy miksi. Vastaus kuuluu: Rouva Skrof kutsui suhdettani huimapäähän epänormaaliksi.

Tämän epänormaalisuuden voi ajatella ahdasmielisen saarnaajan, joka on ilmeisesti hyväksikäyttänyt mm. Kirstiä, rouva Skrofiin iskostamasta yksioikoisesta sukupuolisen suuntautuneisuuden ajattelusta. Mutta eipä näytä sekään aivan osuvan oikeaan.

Omista lempparinäyttelijöistä mainitsen vain viisi rakkainta: Toivo Mäkelä, Elina Salo, Joel Rinne, Rauha Rentola ja Pentti Siimes