Dalton Trumbo: Sotilaspoika (1971)

Johnny got his gun on ehkä yksi vahvimmista maailmankatsomukseeni vaikuttavista elokuvista. Sen sanoma on ahdistava, kammottava, hirvittävä, julma, pysäyttävä. En keksi tähän hätään "parempia" adjektiiveja.

Ehkä olin silloin vastaaottavaisessa vaiheessa elämääni. Elämänkatsomukseni oli muuttumassa turvallisesta ja itsestään selvästä opiskelu- ja työurasta kriittiseksi, yhteiskunnalliseksi osallistujaksi. Turkua pienemmässä Hyvinkäällä osallistuin ties mihin. Muutuin yhteiskunnalliseksi aktiiviseksi, poliittiseksi  kansalaiseksi.

Sotilaspoika vei ajatusmaailmaani vasemmalle.

Mutta itse elokuvaan. Se on armoton, mutta kaunis kertomus viattomuudesta, isänmaallisuuden väärästä sanomasta, sairaanhoitajan inhimillisestä auttamishalusta ja -taidosta, ihmisen tehtävästä.

Se on myös julma, tai peräti raaka elokuva sodasta ihmisten, kansojen, valtioiden, puolueiden ja omistamisen keskinäisten suhteitten käsittämättömänä ratkaisuyrityksenä,

Koulussa opettelimme Ateenalaisten laulua.

Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.