Huhtikuussa 2020 nähdyt lyhyesti: Marja pieni ja Seitsemäs sinetti

- huhtikuuta 27, 2020

Eija-Elina Bergholm: Marja pieni (1972) ****

Realistinen ajankuva 1970-luvun Suomesta ja pankkivirkailijan unelmasta ja sen kaatumisesta. Liisamaija Laaksosen pankkivirkailian rooli on kuin ennusmerkki tulevasta, ja miten tunteella ja ammattitaidolla tehty.

Ingmar Bargman: Seitsemäs sinetti (1957) *****

Pelkoja ja toiveita 1300-luvun ruttopandemiassa, missä Max von Sydov pelaa shakkia kuoleman kanssa oman elämänsä jatkosta. Yrittää fuskata... Onneksi elokuvassa on iloa, luottamusta ja teatteria.

Kommentit

Olen turkulainen vuonna 1942 syntynyt eläkeläinen, koulutukseltani yhteiskunta- ja kasvatustieteilijä, työkokemuksena erityislastenkodin johtaja ja aikuiskouluttaja sekä aktiivinen ja humanistinen osallistuja.

Kaupungissa koko ikänsä asuneena elokuvat ja iskelmämusiikki tulivat elämänsisällökseni varsin nuorena. Se tapahtui nimenomaan elokuvateattereissa ja tanssipaikoilla. Kuulun varmaan ns. tangosukupolveen, mille on tyypillistä joko tai -ajattelu, mitä yhteiskunnan muutoksen ja iän myötä olen yrittänyt kehittää sekä että -ajattelun suuntaan. Joka tapauksessa olen vakuuttunut siitä, että elokuvat ovat muokanneet elämänkatsomustani.

Vaikka arvostan tieteellistä ajattelua, niin usein koen, että jonkun laulun sanat tai elokuvan tarina voivat kertoa elämästä ja yhteiskunnasta osuvammin kuin objektiivisuuteen pyrkivä ja tilastoilla osoitteleva tutkimus.

En ole kuitenkaan elokuvan saatikka elokuvataiteen asiantuntija, joten sillä silmällä ei tekstejäni kannata lukea. Ne ovat pikemminkin subjektiivisia assosiaatioita ja mieleen juolahtavia muistoja mitä katsomani elokuvat ovat herättäneet. Usein kerron konkreettisia esimerkkejä, jotka peilaavat omaa elämänkokemustani ja ajatteluani.

Puolueeton en suostu olemaan elokuvienkaan suhteen.

Ota yhteyttä: etunimi.sukunimi@gmail.com

Hae tästä blogista

Rakkaudesta elokuvaan